Perjantain keikkarepparit: Downstairs, Heroin and Your Veins ja Bohren & Der Club of Gore

Kolme bändiä, kaksi keikkapaikkaa, yksi ilta – Verna Vuoripuro kartoitti Helsingin keikkatarjontaa ja summasi perjantain annin liveraporttiinsa.

Teksti: Verna Vuoripuro

Downstairs
23.4.2010 Helsinki, Oranssi

Heroin and Your Veins, Bohren & Der Club of Gore
23.4.2010 Helsinki, Nosturi

Downstairs on kieroutuneella tavalla hurmaava. Se on meluisa, karvainen, laiska ja välinpitämättömyydessään jopa karismaattinen.

Olen nähnyt bändin viimeksi Oh Father -levyn julkaisun aikoihin ja olinkin nyt kiinnostunut kuulemaan myös uudemman DWNSTRS:n biisejä livenä. Siispä suuntasin eilen Oranssille tarkastamaan, oliko mikään muuttunut.

Laulaja Asmo oli muovautunut levyn teemaan sopivasti merihirviön näköiseksi, rummut laahasivat hieman tavallista enemmän ja kitaristina hyöri aivan uusi tuttavuus. Pohjimmiltaan mekastus oli silti samaa vanhaa Downstairsia.

Settilista käsitti kappaleita ainoastaan DWNSTRS-albumilta, joka tosin verotti hieman tunnelmaa, sillä muutama Oh Fatherin rakenteellisempi himmailubiisi olisi rauhoittanut keikkaa sopivissa väleissä.

Onneksi kuitenkin levyllä armottoman laimeilta kuulostavat Teenage Tantrum, The World Is Coming ja Erasing Mistakes onnistuivat toimimaan livenä jopa Downstairsin tuotannon parhaimmistona.

Downstairsin livekunto vaihtelee huomattavasti, eikä Oranssilla kuultu bändiä skarpeimmillaan. Silti Downstairs on aina Downstairs ja sen keikat ovat mitä absurdeimpia seurattavia.

Asmon löysänivelinen venkoilu ja koko muun yhtyeen tahallisen tahaton flegmaattisuus onnistuvat aina pitämään hiukan huvittuneen mielenkiinnon yllä.

Bändin miksauksistakaan on todennäköisesti turha enää nillittää, sillä eivät ne siitä ikinä ole paremmiksi muuttuneet. Lisäksi nämä herrat onnistuvat aina vaikuttamaan niin kovin vilpittömiltä, että kaiken sen mökän keskeltä löytää jotakin sympaattista.

Vilpittömistä miehistä siirryinkin sitten luikurin näköiseen laskelmoivaan ketkuun. Kyseessä oli samana iltana Nosturissa Bohren & Der Club of Gore -yhtyettä lämpännyt Heroin and Your Veins. Jo nimestä voi päätellä musiikin sisältävän paljon tekotaiteellista yliyrittämistä.

Lavalla ilmeisen dramaattisesti huojunut Janne Perttula soitti taustajoukkoineen instrumentaalisia ja ärsyttävän yksinkertaisia yösävelmiä.

Riisuttua musiikkia tehdessä on todella taito luoda viehko ja hypnotisoiva tunnelma. Valitettavasti tämä taito Heroin and Your Veinsiltä puuttui, eikä edes huumaavan kovalla ollut basari tai teatraalinen kitaran viskominen onnistunut sykähdyttämään.

Iltani odotetuin ja minulle täysin uusi tuttavuus Bohren & Der Club of Gore sen sijaan yllätti positiivisesti. Tämän bändin kohdalla minimalistisuudessa oli onnistuttu, vaikka välillä synkistely ja pimeä tunnelma saivat aikaan minussa myös pientä hymähtelyä.

Tiedotteen mukaan Bohren soittaa doomjazzia. En ole vieläkään ihan ymmärtänyt, miten nämä kaksi genreä liittyvät toisiinsa, mutta kieltämättä kuvaus oli melko osuva.

Sunn O))):a aavistuksen soveliaampi saksofonin siivittämä kitaraton dronebassotärinä muistutti hurisevaa jääkaappia ja vaivutti transsiin huojuvia pitkätukkia täysin pimeässä Nosturin salissa. Ainoana valopilkkuna huoneessa hohkasi saksofonistin kalju, joka kiilsi lavalla eri neonväreissä.

Vaikka instrumentaalisten kappaleiden kuviot muistuttivat paikoin häiritsevän paljon toisiaan, musiikki soljui utuisena ja rentouttavana. Surumielisyyttä oli juuri sopivasti eikä ylilyönteihin sorruttu.

Liekö sitten syynä univelat, dronen vaikutuksesta vapiseva Nosturi vaiko keikkakokonaisuus, mutta joka tapauksessa musiikinkulkuun kaivattua vaihtelua tuoneen encoreosuuden aikana löysin itsenikin Nosturin lattialta melko raukeassa tilassa hyrisemässä tyytyväisyydestä.