Oululaiset hassut punkkarit uhoavat nussimiskuolemaa, jenkkirämäpäät kuittaavat ilmoittamalla nauttivansa naisensa mieluiten karvattomana. Kumpi pärjäsi Rumban levyarviossa paremmin, Death by Snoo Snoo vai Shaved Women?
Shaved Women: Shaved Women
Ektro
Punk ja noise ne yhteen sopii.
Jos olisin laiska kliseeautomaatti, aloittaisin tämän arvion sanonnalla punk’s not dead. Koska en nyt jaksa keksiä parempaakaan slogania, sanon sen uudestaan: punk’s not dead.
Jos jollekin vielä jäi epäselväksi, punk ei ole kuollut. Todisteeksi kelpaa hiljattain Saint Louisissa perustettu älämölötrio Shaved Women, joka jatkaa kunniakkaasti Pissed Jeansin ja kumppaneiden elvyttämää noisepunk-perinnettä.
Kiitos Ektron Jussi Lehtisalon, Shaved Womenin minilevyä saa nyt myös Suomesta. Albumin keskiössä on Drunks with Guns -henkinen raaka, sottainen ja päällekäyvä paranoiapunk, jonka sekaan Shaved Women roiskii spermatippoja niin Die Kreuzen -tyylisestä hc-punkista kuin Killdozerin häröilyrockista.
Jos eläisimme 1980-luvulla, Shaved Womenin levy olisi tullut ulos SST:n tai Amphetamine Reptile Recordsin kautta. Onneksi tällaiselle musiikille on kuitenkin yhä käyttöä – ainakin niin kauan, kun ihmiset ovat liian saamattomia tehdäkseen itsemurhan.
Mervi Vuorela
Death by Snoo Snoo: Tästä saat!
Creative Class War
Naiivia tyttöpunkia.
Oululaiset punk-hassuttelijat niputtavat ensimmäisellä albumillaan yhteen sen, mitä tähän mennessä on tapahtunut. 18 kappaleesta suurin osa on aiemmin erilaisilla epävirallisemmilla julkaisuilla kuultuja, mutta nyt ne kuullaan vihdoin yksissä kansissa. Alkuvuosien englanninkielinen materiaali on tosin jätetty pois.
Yhtyeen nimi kertoo jo oikeastaan kaiken tarvittavan. Death by Snoo Snoo lainaa tittelinsä Futuraman jaksosta, jossa valtavat amatsoonit panevat kuolemantuomionsa käytäntöön, no, panemalla. Nimi on marginaalisesti nokkelampi kuin alkuvuosien Moominvalley Hardcore Crew. Vain Oulussa, ja niin edelleen.
Musiikki on kuin Alvin ja pikkuoravat vääntämässä hardcore-paahtoa. Noitalinna Huraa!:n ja Karkkiautomaatin vaikutteet kuuluvat teksteissä selvästi, mutta samanlaiseen kömpelöön symppistelyyn ei aivan ylletä. Bändin juttu on varmasti vimmaisessa livekunnossa, sillä energiaa levyltäkään ei puutu. 28 minuutissa ehtii kuitenkin kotiolosuhteissa väsähtää.
Anton Vanha-Majamaa
Arviot on julkaistu Rumbassa 6/12.