Riimivirta loputon, taatusti voittamaton! – Jussi Mäntysaari ja ryöpytetyn Suomi-rapin lyhyt Spotify-oppimäärä

Taas mennään Rumbablogin Spotify-opas-juttusarjassa aivan erilaisiin sfääreihin. Tällä viikolla Jussi Mäntysaari johdattaa meidät vuonna 1999 lopullisesti jäädäkseen tulleen Suomi-rapin maailmaan.

Teksti: Jussi Mäntysaari
Kuva: Rähinä

Suomi-rap on saanut niin paljon ryöpytystä osakseen, että ”essentiaalisten” raitojen etsiminen genren sisältä luulisi olevan helppoa. Se on harhaluulo, sillä tällekin listalle olisi ollut tunkua niin Spotifyn ulottumattomista kuin palvelussa tarjolla olevien raitojen joukosta. Itse asiassa monet klassikkobiisit ovat saatavilla vain c-kasetti- tai cd-r-muodoissa, ja jäävät sellaisina alan harrastajien vaalituiksi salaisuuksiksi.

Saatavuusseikkojen lisäksi valintoja helpottivat rajaukset. Kaikenlainen suomihopin esihistoria raptoreineen, general njassoineen ja pääkkösineen sai jäädä pois. Vaikka Fintelligensin Voittamaton ei kronologisesti kuuluisikaan kokoelman ensimmäiseksi biisiksi, se nosti suomi-rapin koko kansan tietoisuuteen, ja puolustaa näin paikkaansa. Myöskin englanninkielinen rap jäi pois.

Tämän linkin takaa löytyvältä ja tuttuun tapaan cd:n mittaiselta listalta jäi huonon Spotify-valikoiman takia pois myös muun muassa Juhani, joka legendan mukaan oli todennut Fintelligensin alkuaikoina Elastiselle, ettei rap toimi suomen kielellä.

Toisin kävi.

Fintelligens – Voittamaton (1999)
Tästä se lähti, suomihopin menestyksen taival. Helsinkiläislökäpöksyjen käsien viuhtominen ja itsekorostava uho herättivät huvitusta heavyyn ja listapoppiin tottuneissa musiikinkuuntelijoissa. Elastinen ja Iso H eivät ole kuitenkaan kadonneet minnekään. Bändin tuorein albumi Mun tie tai maantie on poikinut jälleen radiosinglejä, ja keikoilla riittää väkeä ympäri Suomen.

Ceebrolistics – Hyviä juttuja (2000)
Vuodesta 1995 vaihtelevalla (lue: hitaalla) tahdilla musiikkia julkaissut Ceebrolistics kuuluu genren pioneereihin. Kunnianhimoisesta tuotannostaan ja kunnianhimoisista räpeistään tunnettu kolmikko on Hyviä juttuja -biisin jälkeen julkaissut muun muassa 0.-ep:n, jonka nimibiisi kuuluisi ehdottomasti tälle listalle. Sitä ei valitettavasti Spotifystä löytynyt. Tunnelmankuvaajana Hyviä juttuja on kuitenkin ehdoton klassikko.

Avain – Punainen tiili (2001)
Nykyisin Asa-nimellä levyttävä Matti Salo aloitti rap-uransa Punainen tiili -albumilla, jonka markkinointi ja tuotantoratkaisut eivät miellyttäneet yhteiskunnallisesti tiedostavaa Avainta, joka levyn jälkeen painui maan alle ja palasi voitokkaasti Asana paria vuotta myöhemmin. Punainen tiili on tietystä nuoruuden naiviudestaan huolimatta Suomen parhaan räppärin tyylinäyte.

Ritarikunta – Kroonisesti akuutti (2001)
Jälleen Spotify-vajauksen vuoksi on tarjottava biisi Ritarikunnan myöhemmiltä albumeilta. Jos teillä on tilaisuus, kannattaa tutustua Saranat avaavat sanat -levyyn, jota pidän bändin ylivoimaisesti parhaana tuotoksena. Tämä kolmannen albumin nimibiisi esittelee kuitenkin myös hyvin bändin vahvuudet: Samplerikas ja pehmeä tuotanto, Chyden ja Lempi-Joen hauskat ja ajatuksia sisältävät räpit sekä aito Ritarikunta-tunnelma.

Liisanpuisto – Toinen Helsinki (2003)
Pidän Liisanpuistoa jollain tavalla Ritarikunnan helsinkiläisenä velipuolena. Turkulaiskollegoilla on vähän enemmän huumorintajua, mutta muuten ryhmien biiseissä on samaa punnittua ja kevyesti yhteiskuntakriittistä katuviisasta pohdintaa ja huolellista tuotantoa. Ville Kalliosta on myöhemmin kunnostautunut myös soolouralla.

Steen1 – Sinisiä rappuja ja punaisia hintalappuja (2004)
Jos Suomessa voi laskea olevan gangsta-rappia, Steen1:n debyytti on ehdottomasti sitä. Raaka, huumeiden ja väkivallantäyteinen elämä Itä-Helsingissä välittyy Salaliittoteoria-levyltä niin vahvasti, että aikalaiset epäilivät Stenkan pistävän omiaan. Poliisimurhaaja Steen Christenseniltä napattu nimi muutettiin kiltempään muotoon, mutta muuten nykyään muun muassa Liekehtivänä sikiönä esiintyvä Stenkka ei sensuroi itseään.

Ezkimo – Salainen agentti 998 (2002)
Ensimmäisen suomihop-buumin aikana tekijöitä ilmaantui paljon muualtakin kuin Helsingistä. Lapinmies Ezkimon debyyttilevy Iso E:n valtteina ovat sujuva flow, rääväsuinen asenne ja Jonny Bron biitit. Ezkimo lienee myös ensimmäinen suomiräppäri jonka biisistä tuli hitti iskelmäbiisistä lainatun kertosäkeen avulla. Lainauksen kohteeksi pääsi Carolan Rakkauden jälkeen. Tässä kuitenkin esittelyssä tehokas debyyttisingle.

Ruudolf – Herttoniemest ikuisuuteen (2004)
Muutaman vuoden ajan rapin SM-kisat olivat genrelle tärkeä tapahtuma. Kisoissa nähtiin huimia freestyle-battleja, ja ”kaikki” osallistuivat niihin. Myös suomirapin suurin persoona Ruudolf osallistui kisoihin, ja voittikin ne kerran. Armottomana freestyle-mc:nä aloittanut Ruudolf lopetti battlet käännyttyään uskoon. Ruudolfin Doupeimmat Jumala seivaa ylistää Herraa, mutta esittelee samalla keskiverron meksikolaisen ilmiömäiset kyvyt.

Kemmuru feat. Hannibal & Soppa – Landespede (2006)
Kemmurulta kokoelmalle kuuluisi moni biisi, mutta Tikkakoskelta ja Joensuusta kotoisin olevat Aksim ja Jodarok räppäävät maakuntien ihmisistä paremmin kuin kukaan muu. Rovaniemeltä Tampereelle muuttaneet Hannibal & Soppa kuuluvat ehdottomasti tälle kokoelmalle, joten kuitattakoon heidän edustuksensa näin. Aksimin muille tehdyt tuotantotyöt (mm. Ruudolf) ja Jodarokin soololevyt nostavat Kemmurun arvoa entisestään.

Loost Koos – Helsinkii (2008)

Vaikka Loost Koos onkin pääkaupunkiseudulta, on heidän tekemisissään sama letkeä asenne kuin Kemmurullakin. Landespeden jälkeen soittolistalle kuuluu siis ehdottomasti kaksi vahvaa albumia julkaisseen ja englanniksi Lost Cause -nimellä aloittaneen ryhmän mahtava oodi Helsingille, joka toimii erityisen hyvin keikoilla kuultuna yhteislauluversiona.

MC Taakibörsta – Varo, tai mä tuun kyljestä sisään (2005)

We Got Beef -ravintola, PL, porno, juominen ja erilaiset naisen tyydytyskeinot. Siinä MC Taakibörstan kiihkeän tuotannon ydinainekset. Harvakseltaan biisejä julkaisseen ryhmän jäsenistä erityisesti Edu Kehäkettunen on pysynyt aktiivisena Taakibörstan jälkeenkin. Paitsi musiikkia, on mies tehnyt myös juontotöitä Basso-radiossa ja Metro FM:ssä.

Asa – Sanat ei tehny tätä laulua (2008)
Teosto-palkitun suomihopin renessanssimiehen toinen tuleminen määrittelee genren rajoja uudestaan. Nykyisin Asa on Jätkäjätkineen Suomen kovimpia livebändejä, ja hänen sanojaan tullaan toivottavasti joskus julkaisemaan myös painetussa muodossa. Nero.

Pyhimys – Mä en r****** sua (2007)
Toisessa aallossa esiin nousseita kasvoja. Pyhimyksellä on ainutlaatuinen tyyli riimitellä sopivan kryptisesti, mutta kuitenkin asiakärki edellä. Pyhimyksestä tekee poikkeuksellisen myös se, että hänen albuminsa ovat vahvoja kokonaisuuksia, ja että hän räppää tunteistaan tavalla, joka ei aiheuta myötähäpeää.

Jontti & Shaka – Kolmatta linjaa (2007)
Vaikka Fredin Kolmatta linjaa suorastaan kerjää samplaamista, siihen ei onneksi ryhtynyt kukaan ennen Jonttia ja Shakaa, joille Kallion kansallislaulun lainaaminen on suorastaan itsestäänselvyys. Katujen ääni puhuu ja armoton biitti soi.

Notkea Rotta – 16 kilsaa Kontulaan (2005)
Suomirapissa mc:n biisipersoona ja sanat räppäävä henkilö ovat usein kaukana toisistaan. Siksi rotaksi naamioitunut Notkea Rotta ei tunnu mitenkään poikkeukselliselta ilmestykseltä tässä sakissa. Stenkan tavoin Itä-Helsingin kuvauksilla aloittanut ryhmä on sittemmin tehnyt muun muassa konseptilevyn Thaimaan-matkailusta.

Cheek – Mitä tänne jää (2009)
Etenkin helsinkiläisten rap-ihmisten piirissä kieroon katsottu lahtelaistaustainen Cheek on noussut Suomen tämän hetken suurimmaksi kaupalliseksi hiphop-menestyjäksi. Tinkimättömästi omaa tietään kulkeva Cheek tietää, miten biisistä tehdään radiossa soiva koko kansan suosikki. Mutta hän tietää myös, miten räpätään.

Solonen feat. Kosola ja Alamaa – Läski! (2009)
Kokkolalainen Solonen on tehnyt pitkän uran eri projekteissa. Miehen tuorein soololevy Harmaanaaman kirous sisältää tämän nopeasti hitiksi nousseen ja hieman humoristisenkin vihanpurkauksen. Solosen räppäämisessä kuuluu hyvän flow’n arvostaminen. Suomenmestaruudenkin voittanut iso mies on vaikuttanut myös Avaintekijöissä ja Narcoticissa.

Saurus – Uuteen maailmaan (2009)

Myös englanniksi räpännyt Saurus on uudistanut suomalaista räppiä hieman samanlaisilla soundeilla ja asenteilla kuin Lupe Fiasco tai Kid Cudi USA:ssa. Uuteen maailmaan on hieno tyylinäyte yhtyeen tuotantojäljestä. Räppäri Kesken on julkaissut myös Suomen toiseksi parhaan hiphop-erolevyn, parhaan ollessa Ruudolfin Vaimo.

Juno feat. Matinpoika – Tervetuloo, tervemenoo (2010)
Uutta sukupolvea edustava Juno kuuluu myös valtaisan YouTube-suosion saavuttaneeseen SMC Hoodratsiin. Pihjalamäen kasvatilla on paitsi paljon sanottavaa, myös kyky sanoa se sujuvasti. Junon kaltaisten artistien ilmestyminen on osoitus myös siitä, että vaikka radioissa soivat lähinnä Cheekin ja Fintelligensin kaltaiset artistit, suomenkielinen rap voi hyvin ja moninaisesti.

Kertauksen vuoksi jälleen lueteltakoon, että aiemmin juttusarjassa on julkaistu Antti Lähteen Arthur Russell -pakettimatka, Jussi Mäntysaaren nu-metal-opas, Kimmo K. Koskisen grunge-lista, Samuli Knuutin ohjastama löytöretki Pet Shop Boysin pimeälle puolelle, Mervi Vuorelan Kalifornia-punk-aapinen ja Markku Roinilan kiertomatka Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.