Tuukka Hämäläinen paneutuu uusimmassa sanoitusblogissaan Kalle Aholan innoittamana runoja tulkitseviin rockareihin.
Teksti: Tuukka Hämäläinen, kuva: EMI
Runous ja musiikki eivät ole niin kaukana toisistaan kuin luulisi, vaikka perusrokkarit tuskin tätä allekirjoittavatkaan. Nykyään on hyvin yleistä, että rock-muusikotkin julkaisevat runokirjoja – vaihtelevalla menestyksellä. A. W. Yrjänän asemaa runoilijana ei voida kyseenalaistaa, mutta vaikkapa Tehosekoittimen Otto Grundströmin ei ehkä kannattaisi tituleerata itseään ”runoilijaksi”.
Nykyään on harvinaisempaa, että runoilijoiden tekstejä sävelletään lauluiksi, vaikka männävuosikymmeninä sitä tehtiin paljon enemmän. Sellaisten klassikoiden kuin Eino Leinon tekstejä on toki sävelletty paljonkin ja uudelle yleisölle ne ovat tulleet tutuksi muun muassa Vesa-Matti Loirin tulkintoina.
Runomusiikki ei ole tämän jälkeenkään kadonnut mihinkään, mutta melko marginaalista se on. Tosin Samae Koskisen ensimmäiselle levylle Vol. 1 (2006) sanoittivat kappaleita muun muassa runoilijat Tomi Kontio ja Saila Susiluoto.
Uuden polven runomusiikista täytyy mainita Kauko Röyhkän ja Maritta Kuulan perustama yhtye 500 kg lihaa, joka sävelsi muun muassa Uuno Kailaan ja Aaro Hellaakosken runoja. Yhtyeen 1980-luvun levyjä on hieman hankalammin saatavilla, mutta 2000-luvulla julkaistut Sielu (2004) ja Nuori mies (2007) ovat nekin hienoja levyjä.
500 kg lihaa on tunnistettavasti rock-yhtye, vaikka ”rock” siinä toteutuukin Röyhkän ja Kuulan omintakeisella otteella. Kuula laulaa suurimman osan yhtyeen kappaleista, mutta Röyhkäkin irroittelee muun muassa Hellaakosken Hauen laulu -runon tulkinnassa.
kun puhki pilvien harmajain
himersi päivän kajo
ja järvellä heräsi
laulavain lainehitten ajo
nous hauki kuusen latvukseen
punaista käpyä purrakseen
”Hauen laulu”, Aaro Hellaakoski kokoelmassa Jääpeili (1928). 500 kg lihaa – tulkinta albumilla Nuori mies (2007).
Joskus runo on kuin tehty laulettavaksi, kuten Jarkko Laineen teksti Lennosta kii!, jonka on säveltänyt jazz-muusikko Eero Koivistoinen. Kertosäkeeksi nostettu rivikaksikko tekstin alkupuolelta osuu kuin nyrkki silmään.
Pois mä tahdon päästä, en vaivojani säästä
Käytän ilmalaivaa, sulkakynää, Teräspojan terässelkää
”Lennosta kii!”, san. Jarkko Laine, Otavan vinyylillä Valtakunta (1968). 500 kg lihaa -tulkinta albumilla Sielu (2004).
Runomusiikki operoi useimmiten marginaalissa, mutta Kalle Ahola käy uudella albumillaan Pääkallolipun alla (2011) valtavirtaa vastaan. Levyn kaikki tekstit ovat runoilija Arto Mellerin kynästä ja Aholan melankolinen ääni sopii niihin loistavasti. Ahola vastaa myös suurimmasta osasta runojen sävellyksiä. Valinnat levylle ovat hienoja ja vaikka se ei ole saanut runsaasti huomiota, on aloituskappale Puukkobulevardi soinut jonkin verran radiossa. Levyn parasta antia on kenties Pariisi-runon tulkinta, jossa alkuperäistekstiin on tosin tehty pieniä muutoksia.
Keskiyöllä herää henkiin toinen Pariisi
laulut toisenlaiset, toisenlainen musiikki
Auki viillettynä sykkii kadun valtimo,
tanssihallin ovet auki suoraan viidakkoon.
Vielä olen hengissä,
en aio kuolla Pariisissa
”Pariisi”, Arto Melleri näytelmästä Sopimus Mr. Evergreenin kanssa (1983)
Myös Aholan levyllä on runo, joka suorastaan huutaa tulla rock-biisiksi. Mellerin Romua rakkauden valtatiellä sisältää sitä samaa rosoista romantiikkaa, joka on viehättänyt suomirokkareita jo vuosikymmeniä.
Joka yö jää romua varteen
rakkauden valtatien,
joka yö romua jää!
Mä tiedä kyl missä mennään,
ei sun sitä tarvi
mulle tilittää . . .
Joka yö jää romua
rakkauden valtatielle!
”Romua rakkauden valtatiellä”, Arto Melleri kokoelmassa Johnny B. Goethe (1988).
Uusi tulokas runomusiikissa on tamperelainen lauluntekijä Aava Uusikuu, jonka tuore levy julkaistaan perjantaina 10.6. Tampereen Runokaupunki-festivaalilla. Aava on säveltänyt levylleen kotikaupunkinsa klassikkorunoilijan Mirkka Rekolan runoja kokoelmasta Vedessä palaa (1954), jonka nimeä myös albumi kantaa.
Aava Uusikuu on harvinainen tapaus jo siksi, että levyn sisältö ei edusta selkeästi mitään tiettyä tyylilajia vaan yhdistelee suvereenisti piirteitä sieltä sun täältä. Lisäksi Rekolan runot eivät ole yllä kuvatun kaltaisia tapauksia, jotka asettuvat lauluksi kuin itsestään. Monet tekstit tuntuvat pakenevan laulettavaa muotoa, mikä on tasatavuisiin rock-lallatuksiin kyllästyneelle herkkua.
Soi korvissasi runot. Kaikki, kaikki.
Alue, valtatie ja etäisyys
ei enää ole raja askelille.
Tie luokse pois
ei johda. Läheisyys
on sama tosi: uni molemmille.
”Ilta”, Mirkka Rekola kokoelmassa Vedessä palaa (1954). Aava Uusikuun tulkinta albumilla Vedessä palaa (2011).
Lisäkiitosta Aava Uusikuu ansaitsee siitä, että levyn kansivihkosta löytyvät paitsi runot alkuperäisessa asussaan, myös niiden englanninkieliset käännökset. Tätä voi verrata hiljattain ilmestyneeseen Kalle Aholan levyyn, jonka mukana tekstejä ei tule. Vaikka syynä voi olla myös jokin kummallinen tekijänoikeusongelma ja Aholan laulusta saa kyllä hyvin selvää, pitäydyn näkemyksessä, että tekstit pitäisi tulla aina levyjen mukana. Jos joku säveltäisi omia runojani, vaatisin ehdottomasti tekstejä julkaisun mukaan.
Kärjistäen voisi sanoa, että rockpiirit vierastavat yli-intelligenttiä runoutta ja runopiirit taas ylenkatsovat rocklyriikkaa. Kokeellista runomuusiikiosastoa on kyllä runsaasti tarjolla – muistanpa seuranneeni muun muassa runoilija Risto Oikarisen mainiota esiintymistä improvisoivan saksofonistin säestyksellä. Ahola ansaitsee erityiskiitosta siitä, että hän on yrittänyt tuoda rockin valtavirtaa ja runomusiikkia lähemmäs toisiaan, vaikkei niiden naittaminen tule koskaan täysin onnistumaan.
Täkynä innokkaille muusikoille heittäisin idean runopunkista. Runous osaa olla abstraktin ja leijailevan lisäksi myös ärhäkkää ja anarkistista. Runous on parhaimmillaan kapinaa ja sitä käytetään ilmaisemaan tunteita, joille ei ole sanoja. Yhdistän tämän mielessäni hardcore-punkiin, joka on melkoista avantgardea – halusivat tekijät sitä tai eivät. Runo-hardcorella tuskin myytäisin miljoonia, mutta tämä harrastaja ainakin rientäisi heti levykauppaan.
Aava Uusikuun levynjulkaisukeikka Tampere-talolla pe 10. kesäkuuta.