Roskilde 2010 -blogi: Osa 0 – Tanskan ihmeet esittelyssä

Roskilde nostaa lavoilleen joka vuosi kymmeniä hyviä esiintyjiä, joista kukaan ei ole kuullut vielä mitään. Tänä vuonna etenkin tanskalaisten artistien taso on kova ja monipuolinen. Lavojen välillä seikkailemalla voi löytyä helmiä, mutta bongailun helpottamiseksi Kööpenhaminan tuulia puoli vuotta nuuhkinut Annastiina Airaksinen kokosi yhteen vinkkejä viikonlopun tanskalaisista esiintyjistä.

Teksti: Annastiina Airaksinen
Kuva: Ricky John Molloy

Torstai on elektro ja pop

Varsinaisen festivaalin avauspäivä on tyypillisen tanskalainen. Luvassa on iloista mieltä, rentoa asennetta ja elektronisia mausteita, eli kaikkea muuta paitsi sitä mihin raskaaseen musiikkiin tottuneet suomalaiset ovat tottuneet. Jos pieni psykedeelisyys ei haittaa, Electrojuice on tarpeeksi kevyt tapa aloittaa viikonloppu. Vaihtoehtoista elektroa veivaava kaksikko on lämmitellyt Kraftwerkia, Familjenia ja Roskildessakin tänä vuonna esiintyvää Prodigya.

Seuraavan nimi jää valitettavasti musiikkia paremmin mieleen. When Saints Go Machine on valittu päälava Orangen avaajaksi heti avauspuheen ja Patti Smithin vuoden 2000 tapaturmalle omistaman muistokonsertin jälkeen. Yhtye soitti Pavillion Juniorilla jo uransa alkuvaiheilla ja nousi äkkiä yhdeksi Tanskan näkyvimmistä uusista kyvyistä. Tanskan valtti tuntuu olevan elektronisuuden sekoittaminen melankoliseen ja popahtavaan rokkiin. When Saints Go Machine saa yhdistelmän kuulostamaan siltä kuin jousisoittimin vahvistettu kirkkokuoro olisi eksynyt vähän väsähtäneisiin teknobileisiin. Täytynee nähdä bändi livenä ennen kuin osaan päättää, onko tämä mielenkiintoista ja eteeristä vai omituista ja tylsää.

Ensimmäisen päivän kääntyessä iltaan Efterklang nousee Odeonin lavalle soittamaan melodista, heleää, välillä jopa sinfonista post-rockiaan. Muun muassa pianoa, trumpettia ja tietokoneääniä sekoittava musiikki jaksaa pitää vireen yllä eikä mene liian unettavaksi. Tanskan valloitus on sujunut hyvin siitä lähtien, kun vuonna 2007 Under Giant Trees -ep pongahti Tanskan singlelistan ykköspallille. Efterklang kuulostaa piristävän kansainväliseltä ja on varmasti ainakin Sigur Rós –fanien mieleen.

Roskilde vertaa yhtye-esittelyissään Pavillion-lavan torstaina avaavaa tanskalaista RebekkaMariaa Robyniin, Björkiin ja Róisin Murphyyn. Itselle tulee mieleen pintaliitoinen versio Emiliana Torrinista. Viime Roskilden vierailun jälkeen nimen edestä on tipahtanut As In pois ja nyt kansa saa kuulla luonnonläheistä heleää poppia ilman turhia etuliitteitä.

Perjantaina rokin jättiläiset ja 40-vuotisjuhlat

Tätä ei voi olla mainitsematta. Baron Criminel rakastaa Haitia, voodoorytmejä ja jälleen sitä elektronista tanssimusiikkia. Voin kuvitella, että monet vapaakaupunki Christianian kautta festareille saapuneet heiluvat tällä keikalla onnellinen hymy naamallaan.

Comebackin tekevää 1990-luvun ihmettä Dizzy Miss Lizzya voisi kuvailla Tanskan Eppu Normaaliksi tai Apulannaksi. Kaikki tietävät yhtyeen ja rakastavat sitä, vaikkei bändin rokissa mitään erikoista ole. Yleisö ei tosin ehtinyt kyllästymään Led Zeppelinia ja Beatlesia sekoittavaan rokkiin, sillä yhtyeen ura jäi vain kahteen albumiin. Nyt trio nousi haudastaan myydäkseen keikkapaikat loppuun ja noustakseen Roskilden päälavalle. Vastaanotto on hurmiollista. Eikä tähänkään mennessä mikään tanskalaisen debyyttilevyn myynti ole yltänyt Dizzy Miss Lizzyn tasolle.

Loppuunmyytyjen hallikiertueiden ja platinalevyjen tasolle kotimaassaan noussut, mutta päänsä kylmänä pitänyt Nephew saa luvan päättää päälavan perjantai-illan, ja syystä. Yhtye vetäytyy kotimaassaan tauolle ja keskittyy ulkomaanvalloitukseen, joten tanskalaisyleisö pakkautunee oranssin lavan edustalle seuraamaan tanskaa ja englantia lyriikoissaan sekoittavan bändin toistaiseksi viimeistä kotimaan esiintymistä. Suosittelen myös ulkotanskalaisille. Ties vaikka mahtipontista, elektrokaikuista rokkia soittava bändi innostuisi esittämään Tanskan MM-jalkapallojoukkueelle säveltämänsä kannatuslaulun, vaikkei tanskalaisten pallon potkiminen mennytkään ihan putkeen.

Perjantaiyön parhaat päätösbileet löytyvät kahdesta alkaen Arena-teltasta. Tänä vuonna järjestetään neljäskymmenes Roskilde, minkä kunniaksi dj-kollektiivi Den Sorte Skole eli Se Musta Koulu veivaa kuuden turntablen voimin hittejä artisteilta, jotka ovat esiintyneet Roskildessa festivaalin 40-vuotisen taipaleen aikana. Tanskalaiset osaavat kuluttaa festivaalin pääsponsorin virvoitusjuomia ja viimeistään sen tehtyään uskaltavat jopa tanssia, joten hien luulisi nousevan pintaan. Sinne vain sekaan bongaamaan, soiko 22-Pistepirkon Birdy tai Disco Ensemblen We Might Fall Apart.

Lauantaina kesän suurin hitti

Tämän kesän tanskalainen THE hitti on The Rumour Said Firen Balcony. Tuon kappaleen maan kuuluisin dj Trentemøller soitti aiemmin keväällä illan viimeisenä nostatuksena Kööpenhaminan kuumimmassa menomestassa, Jolenessa. Baarikin sattuu sijaitsemaan kaupungin hipstereimmimmällä ravintola-klubi-taidegalleria-alueella Kødbyssä, missä yön hämärässä lihavalmisteita pakataan rekkoihin samaan aikaan kun kansa hoippuu käytöstä poistetut lihanleikkaamot vallanneisiin baareihin. Suosittelen aluetta lämpimästi, jos jonain iltana kaupungin humu vetää festarikenttää enemmän puoleensa. Tuona iltana Jolenessa kaikki yhtyivät lauluun Balconyn kertosäkeessä ja sama hurmos tullaan varmasti näkemään, kun The Rumour Said Fire debytoi Roskildessa Odeon-teltassa. Vaikka puoli yksi kuulostaa aivan liian aikaiselta aloittaa kolmas festivaalipäivä, kannattaa vääntäytyä kuuntelemaan Tanskan omaa Simon and Garfunkelia. Livenä yhtyeen nähneenä voin vakuuttaa, että kyllä siinä festivaalin runtelema rokkari herkistyy. Eikä puoliakustisesti soitettu settikään liene liian raskas väsyneille korville.

Jos ei Rumour Said Fire saa hereille, niin sen tekee varmasti The Kandidate. Vähintään puolet Tanskan yhtyeistä on kotoisin Århusista, kuten tämäkin. Metalliyhtyeen laulajana raivoaa Hatespheren entinen jäsen Jacob Bredahl, joten eiköhän Pavillionilla saada päivän ensimmäinen mosh pit aikaiseksi. Taitaakin olla ainoita tanskalaisen raskaan musiikin edustajia tänä vuonna.

Asteroid Galaxy Tour pistää Odeonilla lauantaina jalalla koreasti glitterit välkehtien. Bändiä nähdään enemmän rapakon takana kuin kotimaassaan, joten nyt on tilaisuus tsekata psykedeelistä poppia iltapäivässä jammaava yhtye, joka on solisti Mette Lindbergin ja tuottaja Lars Iversenin lisäksi saanut puhallinorkesterin taustalleen.

Sitten tulee viikonlopun ensimmäinen paha valinta. Vanha kunnon Patti Smith vai The Floor Is Made of Lava, jonka Vega-klubin kävijät valitsivat viime vuoden parhaaksi lämmittelybändiksi ja joka tänä keväänä soitti pääesiintyjänä loppuunmyydylle salille? Ehkä tämä on järjestäjien salajuoni jakaa yleisöä ja välttää tungosta Pattin päälavalla, kun tanskalaisen tulokkaan tietävät eivät halua jättää The Floor is Made of Lavaa väliin. Vähän Kings of Leonin rokimmalta ja letkeämmältä versiolta kuulostava retkue osaa ainakin pistää yleisöön liikettä. Happy Monday -videonsa lopussa bändi kuittailee Arctic Monkeysille, johon nelikkoa on kieltämättä helppo verrata.

Kashmirin herkkä indierock ei paljoa esittelyitä kaipaa. Tanskalaiset ovat ihmeissään, miten Suomessa Kashmirin saa mahtumaan Tampereen Yo-talolle. Täällä kun pitkän linjan yhtyeellä riittää karmaa päälavalle asti ja toukokuussa uuden Trespasser-albuminsa julkaisun kunniaksi yhtye soitti Kööpenhaminassa kolme hetkessä loppuunmyytyä keikkaa. Tuskin yleisö on Roskildeenkaan mennessä saanut tarpeekseen, vaikka Kashmir nousee festaria edeltävänä perjantaina Tivolin lavalle. Faneille vinkkinä, bändillä on tapana kotimaassaan palkita kuulijoita ikivanhoilla hiteillä, joita Suomessa tuskin koskaan kuullaan.

Jos tämän kaiken jälkeen lauantaina kello kolmelta yöllä on vielä virtaa, suunnaksi kannattaa ottaa Pavillion, missä Kellermensch jyrää kunnon rokkia. Roskilde itse vertaa bändiä Nick Caven, Tom Waitsin and Bruce Springsteenin kaltaisiin legendoihin. Totta, meno on vakuuttavaa, vaikkakin metallisempaa ja kokeellisempaa kuin esikuvillaan. Etenkin Alice In Chainsin perässä Roskildeen raahautuneet ovat vaarassa innostua.

Sunnuntai fiilistellen

Odenselainen The Kissaway Trail toimi ainakin pienellä klubilla ja nyt melodisella rockilla on valloitettava Odeon. Yhtye on hyvää vauhtia nousemassa Tanskan indie-ihmeiden joukkoon. Viisikolla riittää energiaa, vaikka levyltä kuunneltuna yhtyeestä saa vaisumman kuvan.

Illemmalla Pavillionilla on luvassa Äpärä-etnoa, kuten Afenginn itse musiikkiaan kutsuu. Tanskan Gogol Bordello ei ole kotimaassaankaan vielä kovin tunnettu, mutta voi hyvinkin saada väsyneen festivaalikansan heilumaan vielä viimeisenä iltana. Pohjoismaiden parhailta festareiltahan ei ole kiire mihinkään, etenkään pois.