Roskilde 2010 -blogi: Osa 4 – Paparazzi-Patti ja yhteisreivit

Nyt voin kuolla rauhassa. Olen nähnyt Patti Smithin elävänä esiintymässä. Suuri idolini, esikuvani ja varauksettoman kunnioitukseni kohde korkkasi lauantaina Kilden päälavan ja saattoi minut monien muiden muassa hurmokselliseen tilaan.

Teksti: Heini Strand
Kuva: www.palmpictures.com

Roskilde Festival
1.-4.7.2010 Tanska, Roskilde

Orange-lavan pittiin jonottaessa järjestysmiehet epäilivät, ettei rouva Smith aiheuttaisi suurta yleisöryntäystä. Miksi muka ei? Oliko jollakulla Roskilden-kävijällä lauantai-iltapäivänä tosiaan jotain parempaa tekemistä kuin todistaa punkin ylipapittaren elinvoimaa? Ilmeisesti oli, sillä Vampire Weekend aloitti vain vähän Smithin jälkeen toisaalla. He keräsivät kai muotitietoisemmat kuulijat yleisöönsä.

Kuulijoitaan filmikameralla kuvannut Smith valloitti rehellisyydellään ja pystypäisellä asenteellaan. 63-vuotiaan Smithin rockista oli rutinoituminen ja rahastus kaukana.

Patin jälkeen joku albiinoräppäri ei tuntunut missään. Odeon-lavalla esiintyneen Brother Alin kannanotot kuulostivat vain valjuilta verrattuina Patti Smithin ”rock’n’roll nigger” -sanomaan.

Helteisen ja hikisen lauantain ohjelma painottui iltaan. Musen päälavaslotti oli heille juuri oikea. Illan pimeydessä brittibändin valoshow ja stadionrock pääsivät oikeuksiinsa. Musen mahtipontinen ja tarpeeksi hitikäs musiikki huudattaa tulevia senioreita varmasti kymmenien vuosien päästäkin.

Meno ei osoittanut laantumisen merkkejä vielä puoliltaöinkään, vaikka minun tomuisissa jaloissani väsymys painoi jo. Arena-lavalla soittaneen Robynin suosio hämmensi. Ruotsin M.I.A. houkutteli paikalle tuhatpäin hipstereitä. Heitä samoja, jotka saapuvat elokuussa Flow-festivaaleille. Onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka neiti erottuu Helsingin Suvilahden päälavalla edukseen esiintyessään ennen ilmeistä esikuvaansa.

Illan päälavalla päättänyt Prodigy iski ihmisten –  yllättäen myös minun – reivihermoon. Kansa tamppasi kaikkialla lainehtivassa valotikkumeressä yhtä tahtia. Volyymi, biitit ja yhteishenki tempaisivat mukaansa kaukaakin.

Prodigyn vetovoima tuntui perustuvan melkeinpä pelkästään musiikkiin. Päälava oli heille toki oikeutettu paikka, sillä muutoin kymmenien tuhansien ihmisten yhteistanssit eivät olisi onnistuneet. Lavashow rakentui kuitenkin lähinnä strobovalojen ja lavan reunalla kurkottelun varaan. Keith Flint saisi jo luopua reisitaskuhousuistaan.