”Raptrio Ruger Hauerin kakkoslevystä ei ole Suomen Death Gripsiksi tai Dälekiksi, vaikka Joose Keskitalon kanssa tehty single Minulla on ollut ikävä sinua sitä ehti lupailla”, aloittaa Oskari Onninen arvionsa mutta antaa albumille lopulta hyvän arvosanan.
Teksti: Oskari Onninen, kuva: ANDREI6000
Ruger Hauer: Erectus
Monsp
Raptrio Ruger Hauerin kakkoslevystä ei ole Suomen Death Gripsiksi tai Dälekiksi, vaikka Joose Keskitalon kanssa tehty single Minulla on ollut ikävä sinua sitä ehti lupailla. Pettyä ei silti tarvitse, vaikka levyn biitit osuvat enemmän skweee-linjalle.
Pyhimyksen, Paperi T:n ja Tommishockin aivot hyrräävät korkeammilla taajuuksilla kuin henkiseen ja fyysiseen sossujonoon juuttuneiden kollegoidensa. Pesäero elämäntapaepäonnistujiin on selvä: ”tää ei oo ’pipo naamalla’ -räppii tai ’me blaadataan’ -räppii”.
Erectus on terävä, osuvia pop-viitteitä tihkuva ja soinniltaan kepeä levy kuolemasta. Sitä trio käsittelee parhaimmillaan erinomaisesti syvemmällä (Karmina Burana) ja suorastaan piikikkäällä tasolla (Mä haluun kuolla ennen Bonoo).
Lopulta tuntuu tyylirikolta, että Ruger Hauer tuo naiset mukaan vastenmielisen lihallisilla tasolla. Samat groteskit rakkausnäyt, joita Joose Keskitalo käsittelee mestarillisesti unen logiikan kautta, ovat Ruger Hauerin käsittelyssä vaivaannuttavia ja jopa misogyynisiä.
Arvio on julkaistu Rumbassa 11/12. Kuuntele levy Spotifyssa.