Synkät ikonit iloisina – Depeche Mode Hartwall-areenalla

Syntikkapopin suuryhtye Depeche Mode päästeli kaksi tuntia vapautunutta konerockia Helsingin Hartwall-areenalla tiistaina 2. helmikuuta.

Teksti: Viljami Puustinen, kuva: Anton Corbijn

Dave Gahan vatkaa lantioita ja heiluttaa narukäsiään. Kymmentuhatpäinen yleisö huutaa ja heiluttaa perässä. Tätä on Depeche Mode livenä. Oli vuosi sitten 1988 tai 2010.

Helsingin Hartwall-areenalla 2. helmikuuta esiintynyt ”maailman suosituin indiebändi” viihdytti kansaa tunnetuimmilla maneereillaan ja sävellyksillään. Kahden tunnin hittiputkea ei pilannut edes uuden Sounds of the Universe -albumin (2009) neljä turhaketta, jotka olivat heti alkuun soitetut In Chains, Wrong ja Hole to Feed sekä Martin Goren puolivälin soolonumeroiden perään vedetty Miles Away / The Truth Is.

Pikkutyttöjen suosimana syntikkapop-yhtyeenä aloittanut brittiryhmä loi 90-luvun alussa musiikillisen nahkansa ja laajensi kuulijakuntaansa lanseerattuaan rockin soittimet ja bluesriffit Songs of Faith and Devotion (1993) -albumilla ja sitä seuranneella Devotional-kiertueella.

Yhtyeen ”katu-uskottavuutta” lisäsi laulaja Dave Gahanin Devotional-kiertueella riistäytynyt päihdeongelma, josta toipumisen merkkejä kuultiin käytännössä vasta vuonna 1997 julkaistulla Ultra-levyllä.

Viime vuosikymmenellä Depeche Mode ei onnistunut luomaan muutamaa singleä lukuun ottamatta yhtään suurta levyä, mutta ainakin Suomen-keikoilla bändi on ollut kiinnostava. Ei siksi, että keikat olisivat olleet aina hyviä, vaan juuri epätasaisuutensa vuoksi.

Ensimmäisellä Suomen-vierailullaan vuonna 1998 Depeche Mode esitti tylsän single-paraatin, kun taas vuoden 2001 Exciter-kiertueen vierailu oli timanttinen tunnemyrsky. Vuoden 2006 konserttia kehuttiin pitkälti visuaalisesta annista.

Tämänkertainen Hartwall-areenan konsertti yllätti iloisuudellaan ja rentoudellaan: angstisista elektrotaiteilijoista ei ollut tietoakaan, kun tuplabasarirumpalilla terästetty DM päästeli konerock-sovituksia suurimmista biiseistään, kuten Walking in My Shoes, Policy of Truth ja In Your Room.

Illan herkistelyhetket olivat biisintekijä-kitaristin Martin Goren Ultra-levyltä poimitut soolonumerot Insight ja Home, joissa pieni hikinen mies päästi sisuksistaan ulos kaiken kuonan mitä vain lähti. Taustalla soi vain kiertuemuusikon piano.

Vapauttava antikliimaksi koettiin encorena kuulluun Dressed in Blackin lopussa, kun samainen parivaljakko kilpaili laulamalla vuorotellen ”she’s dressed in black again” -säkeistöä. Kun Goren äänirekisteri löi lopultakin yli, mies purskahti täyteen nauruun. Mahtavaa!

Koskaan ei ole pahasta, kun synkkistähti pitää hauskaa synkän biisinsä kustannuksella.