Tallinn Music Week -blogi, osa I: Olemme nyt Tallinnassa, tilanne ei täysin hallinnassa

Virolainen musiikkiseminaari kuulostaa kosteammalta kuin turkkilainen sauna, mutta Tallinn Music Week lähti liikkeelle pintakaasulla. Tänä iltana Tallinnassa esiintyy muun muassa kuvan Tolmunud Mesipuu. Ja miksei esiintyisi!

Teksti: Janne Flinkkilä, kuva: Tallinn Music Week

Hommat seisoo kuin hullun mulkku. Tallinn Music Weekin muut osallistujat istuvat paneelikeskusteluissa. Minä odotan, että internetin jumalat olisivat suopeita.

Jos joku kysyy, miksei tässä blogissa ole kuvia eilisillalta, tässä vastaus: Fatal error. Maximum execution time exceeded.

Se on internet-kieltä ja tarkoittaa osapuilleen sitä, että tulkaa jumalauta itse ottamaan saatanan vittu niin!

Maximum vitutus exceeded.

Iiris esiintyy huomenna lauantaina Tallinn Music Weekissä. (Kuva: Johanna Eenma).

Eilen julkistimme Tallinn Music Week -biisiäänestyksen voittajan. Showcase-festivaalin esiintyjistä kootun tusinan parhaaksi valittiin Iiris kappaleella Astronaut.

Haastattelen häntä huomenissa. Täytyy kysyä, mikä häntä vaivaa. Astronaut on hiukan vaivaannuttavaa puhesample-väliosaa lukuun ottamatta kiva ja kaunis kappale, ja samoin Iiriksen MySpace-sivulta löytyvä Samson. Mutta niiden vastapainoksi sieltä löytyy myös Kohv, joka putoaa huumoripökäleenä musiikilliseen wc-pönttöön niin, että myötähäpeän molskahdus kastelee henkiset sisäreidet.

Ehkä Kohv on tribuutti Mike Pattonille. Eilen laivaorkesteri, olisiko ollut nimeltään Top Chefs, heitti hämmentävän spiikin. Keski-ikäinen laulaja-kosketinsoittaja, jota muuan samassa pöydässä istunut avainasiakaspäällikkö kuvaili sanoilla ”Pepe Willberg hyvällä iholla”, niin sanotusti käpäytti.

”Seuraava biisi on vähän kuin Faith No Morea. Se on nimittäin ’The Real Thing’.”

Näillä sanoilla esiteltiin Georg Malmsténin klassikko Ilta skanssissa.

Vain hetkeä ennen oli tullut tieto, että Faith No More esiintyy kesällä Ilosaarirockissa.

Illalla Joensuun Popmuusikot ry:n Panu Hattunen pakotettiin tunnustamaan, että he tiedottavat kiinnityksistään ensin laivamuusikoille. Kieroja ovat viraalimarkkinoinnin tiet Pohjois-Karjalassa. Mutta Ilosaarirockin kattaus alkaa olla sellainen, että Panu ansaitseekin olla onnesta soikeana. Ehkä myös kännistä soikeana.

Tallinn Music Week näkyy täällä vahvasti katukuvassa. On ulkomainosta ja Metro-lehden etusivua (jossa tosin The Souls on nimellä The Sounds).

Kuluttajien kannalta olisi hyvä, jos kaikkia viikonlopun keikkoja pääsisi katsomaan yhdellä passilla ja pomppimaan klubista toiseen, mutta nyt joka paikkaan pitää ostaa liput erikseen.

”Aina ei voi voittaa – tuskin koskaan”, kuten on joskus sanonut Raimo Pesonen, tuo miehistä parhain.

Eilen avausiltana esiteltiin livenä nousevaa suomalais-virolaista vientipotentiaalia: Rock Caféssa nimittäin esiintyivät lupaavat nuoriso-orkesterit J.M.K.E. (nykyisin kai JMKE) ja Eläkeläiset.

Paikkana eli ammattikielellä venuena Rock Café on toimiva. Vähän kuin viihtyisämpi ja kodikkaampi versio Helsingin Nosturista.

Villu Tamme sahasi näkkärisoundilla kitarastaan järjenvastaisempia melodioita kuin Frank Black. Kitaransa hän lienee virittänyt viimeksi Külmale maale -levyn aikaan (1989), mutta siihen aikaan bassokin taisi olla vireessä N-K-V-D. Ylemmät taajuudet oli varattu viranomaistiedotteille.

Hyvässä iskussa ollut Villu muistuttaa päivä päivältä yhä enemmän Pertti Neumannia. Vastapainoksi bändiin on joitakin aikoja sitten pestattu kaksi nuorempaa naisihmistä. Pysyy jäsenistön keski-ikä kurissa. Onhan se hienoa, että jotkin asiat vain pysyvät ja paranevat. Kuten Villu Tamme ja humalatila.

Merchandise-tiskin takana Pekka Jokinen myi porologolla brändättyä Eläkeläiset-tavaraa kuin vanhaa äitiään. Myöhemmin mietimme parvella, miksi isänmaan ystävät (pahoittelut yhdys sana virheestä) ovat valinneet tunnistautumiskoodikseen afrikkalaisen eläimen, kun poro olisi paljon suomalaisempi vaihtoehto. Kuuleeko Hommaforum?

Ostin Jokisen valinnasta Eläkeläiset-malliston jääkaappimagneetin, jossa luki ”Old is not dead!”. Ajattelin, että se on hyvä syntymäpäivälahja huhtikuussa 60 vuotta täyttävälle rakkaalle äidilleni. Aamulla tulin toisiin ajatuksiin. Tuossa se yöpöydällä muistuttaa olemassaolollaan suomalaisen ihmisen mittaamattomasta viisaudesta.

Mutta eiköhän tämä tästä nytkähdä liikkeelle, kun internet saa bittinsä järjestykseen ja maailma on parannettu paneeleissa. Illalla on tarjolla kaikenlaista livetarjontaa akselilla BrainstormRubik.

Ensimmäiseksi taidan mennä Von Krahliin katsomaan virolaista instrumentaalibändiä nimeltä Tolmunud Mesipuu. Jo pelkästään siksi, että vanhassa kaupungissa sijaitseva Von Krahl on pirun mukava paikka. Viihtyisä teatteriravintolan ja liveklubin yhdistelmä. Ja siinähän on sitten ihan vieressä DM Baar. Kas. Puhelin piippaa. ”Aulabaari 10 min.”

Nähdään.