Vuoden turskein levynkansi – ehdokas #2

Tämän levynkannen tarkempaa tutkailua ei suositella suojaikärajan alittaville.

Kansitaidetta käsittelevän blogisarjan aloittaneen Popa Chubbyn haastaa nyt kotimainen vanha tekijä.

Eilen Emma-gaalan jälkiliukkailla muuan kotimainen artisti kuvaili Jussi Hakulisen Motti-singlen kantta jokseenkin näin: ”Tuolta näyttää, kun herää sunnuntai-aamuna ja miettii, että kohta pääsee harrastamaan laatuaikaa itsensä kanssa selkä kaarella.”

Jos asian noin assosioi, kieltämättä. Nahkanojatuolien päälle retkahtaneen karvarintaisen henkilön (ainakin mielikuvan tasolla) orastava puoliheijari avaa ”Motti”-sanalle aivan uuden konnotaation.

Miehen boksereista voi lukea punakirjaimin painetun CP-lyhenteen, mutta yleisen elämänkokemuksen perusteella voi veikata, että toisen puntin puolella on vielä kirjaimet CC.

Niistä muodostuu ”Punakoneen” peliasuista tuttu kirjainyhdistelmä CCCP. Se johdattaa ajatukset YYA-aikaan. Ystävyyttä, yhteistyötä ja avunantoa kuvan hahmo varmasti kaipaakin.

Tampereen Henry’s Pubissa Hakulinen oli kuulemma sanonut välispiikissään, että Motti-kappale kertoo ”kommunistien vallankumoushankkeista, amfetamiinipsykoosista ja sotapainajaisista”.

Motin sanoitus on hieno ja koskettava. Jussi Hakulinen on aivan liian aliarvostettu laulunkirjoittaja. Äskeisissä lauseissa ei ollut mitään etelähelsinkiläistä sarkasmia. Koko kansaa liikuttavista musiikintekijöistä Hakulinen on suuri hiljainen.

Mutta hiljaiseksi vetää tämä kansikin. Toisaalta, taiteen tehtävä on herättää suuria kysymyksiä. Siinä Motti-single onnistuu. Miksi?