Yläkertaa vastalääkkeeksi Siltaseen eli YK-klubin riehakkaat avajaisjuhlat

YK perustettiin 24. lokakuuta 1945 San Franciscossa Kansainliiton korvaajaksi. Stadin YK alias Yläkerta starttasi 3. kesäkuuta 2010. Eteläamerikkalaistunut reportterimme kävi tekemässä comebackin stadin yöhön.

Teksti: Viktor Cabron, kuva: Hilla Kurki

Club YK:n avajaiset
3.6.2010 Helsinki

12:37 (puhelimessa)

– Dude! Tulisin sinne teille avajaisiin. Onks nimilista ihan tukossa vai pystyskö sinne vääntää meitsin +1?
– Onnistuu. Mut tuu ajoissa. Kutsuja on jaettu niin paljon, et tulee takuulla himmeet jonot.
Supergracias amigo. Mä jään jäbälle yhden velkaa.
– Ei midist. Tulee olee siisti nähä äijää. Illal sit.

16:00

Alan rakentaa uutta polkupyörää. Tarkoituksena saada se valmiiks ennen kemutusta ja ehkä myydä se röökaaville rahahipstereille siinä klubin edessä muun sähläyksen ohella. Olen ostanut huonekaluputkea Tattarisuolta, lasten Nopsan Fillaritohtorilta Lippajärveltä ja läjän osia röökaavilta frendeiltä.

Piirrän röökiaskin kanteen suunnitelman pyörästä, joka on pitkä ja jossa on vaikutteita natsien kauneimmasta keksinnöstä, syöksypommittaja Stukasta.

Olen landejäbä, joten osaan kaikkea metsästämisestä metallin pakotukseen. Rälläköin Nopsan palasiksi, taivutan putket ja alan hitsata sotkua kasaan. Homma etenee, sen pitää edetä ja niin se tekee.

Olo on todella miehekäs, juon bisseä ja sytytän röökejä rälläkän kipinäsuihkusta. Kaikki tämä testosteroni nostaa lataustasoani huomattavasti. Huomaan nännieni kovettuvan kipinöiden osuessa rintaani.

20:15

Stuka on valmis, mutta tajuan liian myöhään, että 7-vaihteiselle napavaihteelle ei ole vaihtajaa. En mä voi vatkata kruiseria ykkösvaihteella kuin kuntopyörää, naama kuluu eikä kukaan osta tsygää. Päätän jättää sen toimistolle ja nappaan baarikonkelini, norjalaisen naistenpyörän. Nyt kun muistini on pettänyt minut, illan budjetti on kymmenen euroa.

Matkalla kuuntelen T.O.K:ta kuulokkeilla ja lataudun lisää.

Just got paid and
I got a little money to burn
I gotta get laid
Gotta find me a sexy girl
You have two mountains
I wanna climb
I wanna take you back home
And test ya waistline
A one night stand girl
Is not a crime
Cuz if you do it real good
It can last a lifetime

20:40

Saavun pelimestoille. Ulkona on kaksi 75 metrin jonoa. Toinen nimilistalaisille, toinen kutsukortillisille. Käyn kättelemässä pokea. Hän on tuttuni. Olen ollut hänen häissään valokuvaajana. Hän kertoo, että klubi ei ole vielä auki, koska siellä on vielä rempan siivoojat sisällä. Sanon palaavani pian.

Menen viereisen Nollan terassille, missä managerini odotteleekin jo minua. Moikkaan kaukaa ja marssin halaamaan tuntemiani naisia raflan ovelle, missä he kessuttavat savukkeita.
– Wau meanwhile kun olin poissa susta on tullut jotenkin aikuinen karismaattinen nainen, sanon yhdelle naisista. Hän tekee säärillään pari saksimaista muuvia.

Mieleni tekee jo kertoa, että olen ladattuna liikenteessä. Yleensä aina ennen uloslähtöä poistan latauksen, koska menneisyydessäni on lukemattomia tapauksia, jossa olen ladattuna elänyt yli itsekunnioitukseni. Juuri nyt jossain aivojeni syövereissä psyykkiset itsesäätelymekanismit yrittävät pitää lisääntymisviettini aisoissa.

– Hieno takki, kehun toisen naisen nahkatakkia. Takki on oikeasti cool ja kaikilla naisista on upea tyyli. Hyvä.

Naiset hihittelevät huomiosta. Seuraan liittyy nuori erittäin kaunis nainen. Kolmas imartelu voisi olla liian lipevää tässä kohtaa, joten pelkästää hymyilen hänelle. Hän hymyilee takaisin. Hänen silmänsä ovat kirkkaat. Nam.

Nautin naisissa kaikesta. Rakastan naisia. Modernit naiset ovat upeita olentoja, keskeneräisiä jumalia, jotka ovat pian ottamassa miehen paikan ravintoketjun huipulla.

Mark my words my fellow men. Jos et pysty voittamaan susia, ulvo niiden kanssa. And this is, ladies and gentlemen, my masterplan for the night.

Huomaan managerini menneen tilaamaan tiskille. Lähetän hänelle viestin telepaattisesti, hän kääntyy katsomaan ja nostan kaksi sormea pystyyn. Maria Veitola tulee fillarilla ravintolan eteen ja halaa aikuistunutta naista.

Lähden moikkailemaan tuttuja naamoja terassin edessä ja jonossa. Kilistelen managerini kanssa mojitoja kadulla ja kommentoimme ihmisten staileja. Itselläni on wifebeaterin päällä sininen nahkaliivi, jonka Remu antoi joskus Porvoossa. Kari Peitsamo teki kyseisestä illasta biisin Remu Gave Me a Jacket, koska hänkin sai rotsin sinä iltana. Kasakkatakin.

Nahkaunelmassani on lampaankarvaa sisäpuolella. Silti olen tämän lauman konservatiivisimpia atleetteja. Nuoret miehet pukeutuvat viittoihin ja Daniel Palillon naisten äitiysvaatteilta näyttäviin paitoihin. He näyttävät teiniviiksekkäiltä ja jotenkin epäonnistuneilta naisilta. Ovatkohan miehet lisääntymiskykyisiä muutaman sukupolven päästä? Vai olenko niin latauspäissäni, että luulen miesten muuttuvan naisiksi pikkuhiljaa.

Karkoitan uhkarohkeat ajatukset ja lähden kohti klubin ovea. Managerini epäröi ja sanoo sittenkin lähtevänsä pelaamaan korista. Hän sanoo tulevansa myöhemmin, mutta tiedän, että hän ei tule. Hän tunsi itsensä alipukeutuneeksi. Ymmärrän.

21:15

Marssin Club YK:n jonon ohi ja kysyn pokelta, menenkö jonoon vai sisälle. Hän osoittaa massiivisella kädellään, että sisään ja sanoo tervetuloa. Kiitän häntä, harkitsen tippaamista, mutta budjetti ei anna myöten. Narikassa on tuttu naama ja eteispalvelu on ilmainen. Hyvä. Lisään rahanhankkimisen illan tehtävälistalle.

Tässä vaiheessa kertomusta on syytä mainita, että tämä on oleva ensimmäinen iltani stadin yöelämässä puoleentoista vuoteen. Olen asunut Kolumbiassa, ja comeback koitti pari viikkoa sitten. Kolumbiassa ihmiset osaavat rumbata täysillä, se on iso osa kulttuuria ja juhlia on paljon. Juhlapäivinä kaikki sukupolvet ovat liikenteessä.

YK:ssa olen vanhimmassa kolmanneksessa. Naamani voi olla vanha, mutta ei kulunut. Sillä teoriani mukaan naama alkaa kulua noin vartin juhlissa olemisen jälkeen. Sen takia idolini Coco Channel ei koskaan viettänyt yksissä bileissä varttia pidempään. Hän oli nero. Minä en, mutta osaan silti juhlimisen matematiikkaa.

Jos käyt paljon ulkona ja samoissa mestoissa, naamasi kuluu myös vastaavasti helvetin paljon. Siitä on hyötyä ja haittaa. Yleensä jälkimmäistä. Tänään minulla ei ole tätä ongelmaa, koska samalla kun naamani kului Kolumbiassa, se upgreidaantui stadissa.

Vilkaisen uudenkarheaa naamaani peilistä, kun naamankulutusmittarini käynnistyy nollasta. Näytän hyvältä. Olin ajanut parrankin aamulla ja laittanut partavettäkin. Minulla on uusi hattukin, jonka olin pummannut Costolta edellisenä päivänä. Portaissa kävelee naisia ohi. Yksi heistä katsoo minua silmiin. Hymyilen ja sanon, että hyvältä näyttää. Hän kujertelee ja katsoo perään.

Haistan ilmasta seksiä, hajuvettä ja tuoretta maalia. Pyörin klubin kerroksissa ja huomaan olevani todella innostunut. Noin 20 sekunnin välein tapaan tuttuja. He kyselevät elämästäni lattareissa. On jotenkin vaikeaa kiteyttää paria viime vuotta small talkin protokollaan. Sanon kaikille saman.

– Tässä on ny ollut vähä kaikennäköistä.

22:10

Juttelen säännöllisesti pidempään naisille, saan heidät nauramaan. Nauran itsekin koko ajan. Saan numeroita naisilta. Olen todella hyväntuulinen, koskettelen ihmisiä, annan suukkoja. Välillä ihmissuden muotoinen libidoni repii psyykkisten itsesäätelymekanismien takomia kaltereitaan ja käteni lipsuu lääppimään ja suuni puhumaan tuhmia. Huomaan rivoilevani välillä espanjaksi, outoa.

Otan kuvia. Haen ilmaisia juomia. Käyn moikkaamassa alakerrassa tuttuja dj:tä. Samalla pöllin heiltä kaljaa. He huomauttavat minulle, että täällä on ilmaiset bisset.
– Joo mut näin se on paljon jännempää, vastaan.

Törmään Opel Bastardsin Timo Kaukolampeen. Vaihtelemme kuulumiset. Timo arvostaa terveyttä, eikä ole juhlamenossa mukana.
– Mä vaan tsekkaan tän mestan nopeesti ja lähen vittuun täältä.

Arvostan. Hyvä.

22:30

Haluan tuntea tulevan naamankuluttamisen ykköskohteeni jokaisen sopen ja kierrän klubin kaikki mestat. Soundi on helvetin massiivinen, bassot tuntuvat alavatsassa ja hivelevät alinta shakraani. Vai olenko liian ladattu altistumaan vaakamambon biittiin tehtyyn soundiin?

Menen yläkerran ikkunahuoneen päätyyn tehtyyn röökaamistilaan. Se on pimeä. Käteeni tartutaan.
– Äijä! Erikoismiehemme maailmalta, tuu tänne.

Koska silmäni eivät ole tottuneet pimeään, en tunnista tyyppejä. He polttavat sikaria ja tarjoavat tätä minulle. Tunnistan tyypit vanhoiksi työkavereiksi uusmedialafkasta, jonka haastoin oikeuteen vuosia sitten. Voitin keissin ja sijoitin massit asuntoon puu-Vallilasta. Nöyryytetty toimari soitti uhkailupuhelun vielä kun olin oikeustalolla, nauhoitin sen ja osat vaihtuivat. Sanelupolitiikka muuttui anelupolitiikaksi.

Otan hatsit sikarista ja tajuan sen olevan ladattu vihreillä timanteilla. En ole polttanut suomikukkaa vuosikausiin, ja tämä siltanen maistuu kovin vaffalle. Passaan seuraavan rundin, koska leissi ei ole lempparijuttujani klubeilla ja muutenkin ilman toleranssia on vaan pakko ottaa iisisti elämäntapahiisaajien lataamien blunttien suhteen.

Heitän läpät vanhojen starbujen kanssa. Osa heistä on ollut järjestämässä ensimmäisiä teknobileitä stadissa ja pyörittänyt klubeja jo vuosikymmeniä sitten. He ovat vanhempia kuin minä, mutta näyttävät silti hyvältä. Hyvä.

22:55

Olen täysin kujalla. Olen korttipakka tuulessa, yritän pitää viimeisestä kuvakortista kiinni epätoivon vimmalla. Olen kauheissa pajareissa. En muistanut suomibudin olevan näin käsittämättömän vahvaa. THC:n heittäessä hiekkaa päänsisäiseen käkikellooni naamani kalpenee ja suuni limakalvot kuivuvat niin pahasti, että kieleni tuntuu oudolta siskonmakkaralta suussa.

Törmäilen jengiin, kalliille kameralleni läikkyy viinaa, läikytän juomia minulle juttelemaan tulevien naisten päälle. Naamani kuluu, tiedän, että tätä vauhtia se on pian pitkin lattiaa, sirpaleina. Shit. Tää oli vitun huono veto.

Alan käydä vainoharhaiseksi käytökseni suhteen ja päätän mennä ulos haukkaamaan raitista ilmaa.

Lisää tuttuja naisia. Se mikä oli äsken siisteintä maailmassa, eli siis naisten kanssa kommunikointi, on muuttunut turhauttavaksi. En ole enää supliikki ja karismaattinen herrasmies vaan hajamielinen urpo, jonka rusketus on kalvennut siniseksi.

Eräs tuttu nainen yrittää selkeästi naittaa minua uhkealle ja nyt jo pelottavan älykkään tuntuiselle kaverilleen. Hän on kaunis. Pinnistelen keskustelussa messissä ja valehtelen olevani vahingossa jurrissa, koska en ole syönyt mitään. Silti juon lisää viinaa koko ajan, koska suuni on niin saatanan kuiva.

Älykäs nainen kysyy minulta, miksi jatkan juomista vaikka olen mielestäni liian kännissä? Pidän tuoppia naamallani, kun mietin vastausta. ”Mieti! Mieti!” -huudot kaikuvat kopassa, tyhjille seinille. En pysty keksimään vastausta, tiedän että hän luulee minun olevan alkoholisti.

Lopulta vapautan naamani tuopista ja puraisen suussani olevan jääpalan halki. Sirpaleita lentää hänen kaula-aukolleen. Pyyhin ne paitaani ja tuijotan tissejä. Karitsaksi kutistunut libidoni saa lähetettyä tarpeeksi hormoneja rusinaksi kuihtuneille aivoilleni, jotta ne yltävät parin semiymmärrettävän lauseen rakentamiseen.

Saan älykkäältä naiselta hänen numeronsa. En enää muista, millä nimellä sen tallensin. Ja mulla on kamerapuhelin kuitenkin. Olen idiootti.

Livahdan ovesta ulos kadulle. Sitä ennen vien kamerani narikkaan, etten turoile sitä. Kalan muistini tietää kertoa, että minulla ei ole voimassa olevaa vakuutusta. Sori people no bonus, tällä kertaa kuvasaldo kosahti savuna ilmaan.

00:23

Revin parsaa eli vedän röökiä kadulla raflan edessä. Viereen tulee illan upein nainen, joka on vanha tuttuni. Hän on tanssija, olen joskus pestannut hänet go go girliksi dj-keikoilleni. Olemme vetäneet dancebattleja keikoilla hänen kanssaan.

Rakastan katsoa, kun tämä beibe vetää. Liikkeen dynamiikka yhdistettynä musiikkiin, se on tarpeeksi oikeuttamaan ihmisen keksimisen. Why walk when you can dance?

Skarppaan täysillä. Uskaltaudun jopa koskettelemaan hänen afroaan. Se tuntuu viettelevän karhealta kädessä. Nainen miettii, pääsisikö hänkin juhliin. Sanon hänelle, että voin järjestää asian tai hän voi vain kävellä sisään, koska yksikään poke maailmassa ei jättäisi tuollaista jalokiveä ovensa huonommalle puolelle. Ei edes homoraflassa. Hän menee sisälle, sanon tulevani pian itsekin.

Ulos tulee vanhoja tuttuja vuosien takaa. Radan häilyvii tähtii, niitä ravintolaelämän iloisia vesseleitä, joiden kuluneet naamat muistat, mutta nimiä et. He kuuluvat yöelämän raskaaseen sarjaan. Radattajat.

He valvovat, kun sinä nukut, nukkuvat, kun sinä käyt töissä ja tilaavat tavallisen (kannullinen valkovenäläistä), kun sinä peset hampaita illalla. He tietävät kaiken, mitä kaupunkimme naurettavissa seurapiireissä tapahtuu, he olisivat kullanarvoisia lehdistölle.

Moikkaamme ja kerron olevani ulkona selvittämässä päätäni, koska jouduin pahaan blunttionnettomuuteen hetki sitten. Radattajat ymmärtävät ja kertovat, että heillä on hallussaan vastalääkettä, yläkertaa. Voimme käydä ottamassa lääkettä yhden radattajan kämpässä sadan metrin päässä.

Lähdemme kämpille. Jokaiselle meistä on lasi mietoa alkoholijuomaa kädessä. Radattajat eivät koskaan jätä lasiaan mihinkään, se ei koskaan läiky, vaikka mitä tapahtuisi. Olen omin silmin todistanut vierestä, kun eräs pakistanilainen mestarijuhlija tipahti kaksi valkovenäläistä kädessään baarituolista selälleen lattialle. Viinaa ei läikkynyt tippaakaan. Hyvä.

00:58

Ryimme yläkertaa naamoihimme rullaksi käärityn budjettini läpi. Noin 20 sekunttia myöhemmin mannerjää aivoissani alkaa sulaa ja olen back in business. Que bueno! Mas fuego!

Venyttelen kroppaani, käyn paskalla ja katson peiliin. Kalpeus on väistynyt ja elostelijan naamani näyttää taas hyvältä. Itse asiassa paremmalta kuin aikaisemmin. Isken itselleni silmää. Naksautan niskani ja pesen naamani. Kiitän kollegoita ja lähdemme takaisin kohti kuumana loimottavaa turhuuden roviota.

1:20

Soul Investigator soittaa. Tanssin niin kuin kukaan ei katsoisi. Täysillä. Olen ihan liekeissä. Throwin my hands in the air massive! Olen Rodoksen kolossi, avattu nyrkki, sydän täynnä lämmintä verta. Maailma, tulehan tänne, niin minä syleilen sinua!

Olen niiiiin ladattu. Liitelen ihmismassassa ja pysäytän jokaisen kauniin näköisen naisen, joka eteeni tulee, jopa ne ketkä ovat liikkeellä poikaystävän kanssa. Poikaystävät ovat minulle ilmaa tai oikeastaan sen tuhlausta.

Flirttailen huppelissa oleville neidoille, pyydän heidän numeroitaan ja ehdotan tapaamista lähitulevaisuuteen. Jotkut suostuvat.

Juttelen 50’s-tyylisen isopovisen pikkusiskon kanssa ja ehdotan kuvaussessiota Suicide Girls -nettisivulle. Hän pitää sitä hyvänä ideana. Vaihdamme numeroita. Imartelen häntä ja kuiskailen tuhmia, pienen hetken päästä sanon kuitenkin, että ammattipohjalta alkanut ystävyytemme ei voi mennä nyt tähän ja lähden kohti yläkerran tiskiä.

Ajattelen tuhlata osan budjetistani juomaan. Menen tiskin päähän, radattajien tilauspaikkaan, missä voit kalastaa juomat aina nopeammin.

Viereen tulee luonnollisen elegantti nainen, jolla on Sophie Lorenin silmät Brigitte Bardot’n kasvoissa. Hän uhkuu naisen arvoitusta, sensuellia elämänvoimaa, joka täyttää myös minun akkuni. Heitän baarimikolle koko budjettini ja tilaan Modellot, ne paremmat meksikolaiset cervezat.

Ojennan hänelle oluen ja kosketan hänen kättään. Yllätyksekseni tämän prinsessan kädet ovat karheat kuin tehdasorjan työn kovettamat kourat. Kysyn sen suomalaiselle keskustelulle tyypillisesti ensimmäisen kysymyksen, jota en normaalisti koskaan kysy: mitä hän tekee työkseen? Hän pyytää minua arvuuttelemaan.

Lopulta alkaa polttaa voimistelun kohdalla. Hän pyytää minua kuvittelemaan voimistelutelineen vertikaaliseksi.
Stripper! You are a stripper! huudan riemuissani.

Hän katsoo minua pettyneesti. Otan anteeksipyytävän ilmeen varmuuden vuoksi. Hän kertoo olevansa tankotanssija. Alan kuvitella häntä käyttämässä upeaa vartaloaan metallitangolla. Pupillini laajentuvat ja aivotoimintani vilkastuu ydinfyysikolle tyypilliseen hybrikseen.

Usein ajattelen seksiä kuvina. Ajattelen mustavalkoisia valokuvia, joissa on pimeä tausta ja vartalon kaaria kapeassa kiilamaisessa valossa. Glittermäistä tomua vartalolla ja ilmassa liikkeen muotoisena. Tanko heijastaa valoa. Toisissa kuvissa hänen vartalonsa on alaston, toisessa hopeisissa hotpantseissa. Naisen himmeä eleganssi tallennettuna printeiksi.

Ajattelen tätä tyttöä kuvissa. Kerron hänelle mitä ajattelen tai yhden version siitä. Hän innostuu!

Hän antaa minulle korttinsa, hehkutan häntä ja kerron kuinka innostunut olen näkemään hänet uudelleen. Hän nauraa ja sanoo lähtevänsä kotiin, koska aamulla on taas tankotanssia salilla. Saatan hänet portaisiin saakka ja suutelen poskelle. Niistä tulee hyvät kuvaukset, tiedän sen jo nyt. Hyvä.

1:50

Tullessani takaisin valaistuun saliin huomaan pikkuruisen tytön, jolla on upea perse. Uin liiveihin saman tien ja kerron kohteliaasti, että hänellä on erinomainen booty. Kaksi rakastettavan lihaisaa puolipalloa vierekkäin, mitä muuta tarvitset tehdäksesi näöntarkistuksen tässä jurrissa?

Jutellessamme olen jo kietonut käteni hänen ympärilleen ja hivelen hänen selkäänsä. Suutelemme. Puhumme yhteisestä yöstä, kysyn kelloa. Kerron hänelle, että en oikeastaan harrasta one night standeja, mieluummin näen hänet uudelleen seuraavalla viikolla.

Seksi on siistimpää selvänä, kun kaikki aistit ovat täysillä. Myös aamu on huomattavasti miellyttävämpi niin, työpäiväkin on siedettävämpi hyvän aamusession jälkeen.

Hän on yllättynyt, sanon että joskus teen poikkeuksia asiassa ja lupaamme soitella ja päättää asiasta myöhemmin. Vaikka perseen tractor beam on kova, en malta jäädä sen lumoukseen vaan haluan kikkailla vielä klubilla.

Sovimme, että soitamme myöhemmin illalla. Taputan häntä pyllylle ja silitän hänen hiuksiaan. Hyvä tyttö.

2:38

Minulla on pitkälti sellainen olo kuin olisin vanhassa Kermassa, kaikkien aikojen kingeimmässä kotimaisessa klubissa. Paikassa, jossa oli aina hauskaa, kaikilla.

Samat jäbäthän tämänkin on laittaneet pystyyn, joten tämä ei voi olla sattumaa. Nämä tyypit eivät ole koskaan tehneet huonoa mestaa. Paitsi ehkä Siltasen, jonka ryssii pöyhkeän idioottimainen henkilökunta. Jos sä oot baaris duunis, niin sen kusen ei oo varaa nousta viel nuppiin dudes.

Whatever, YK on erittäin tervetullut lisä stadin sedulakeskeiseen yökerhomenoon, kelaan. Pikku Tonyn kontaktit ja asiantuntemus ohjelman rakentamisessa ovat maan parhaat, no doubt.

Tiedossa hyviä bileitä, paljon. Vanha kunnon pyhäkoulu, Sunday Schoolkin on back. Ja Kerman vanha vippikin käy ovella. Hyvä.

Törmään Kermassa paljon viihtyneeseen vanhaan tuttuuni, joka on päässyt vankilasta ja opiskellut itsensä shiatsu-hierojaksi. Hän lupaa antaa minulle hieronnan ensi viikolla. Pyydän ilman happy endiä. Hän tarjoaa viinaa. Alan olla todella jurrissa. Hyvä.

3:02

Puhun tanssisalin baaritiskillä erään toisen ravintolan henkilökunnan edustajan kanssa. Ihailen hänen kampaustaan, se on erikoinen ja monimutkainen. Koskettelen sitä. Hänen kaverinsa kertoo, että hänellä on monia kavereita, jotka ovat upeita ja kauniita, mutta eivät löydä kunnollisia miehiä mistään. Lupaan olla kunnon mies heille jokaiselle ja annan numeroni.

Yhtäkkiä tunnen käden perseessäni ja käännyn. Nuori tyttö alkaa suudella minua ja puree huuleen. Todella lujaa. Verta valuen huudan hänelle ja läpsäisen isällisesti kasvoihin. Ei näin, honey. Ei näin. Osoitan käsi suorana etusormella kohti ovea. Hän lähtee menemään.

Toiset naiset ovat hoitaneet jääpalapussin kehiin ja hoitavat haavoittunutta minua. Se tuntuu hyvältä.

En voi ymmärtää. Miksi nainen puri minua? Oliko hänkin niiiiiiin ladattuna? Ehkä jossain kuoseissa? Ehkä hän oli seurannut touhuani minua koko illan ja halusi pysäyttää ihmishirviön? Ehkä hän on joutunut kylmän pelimiehen uhriksi ja piti minua playerina? Mut mä en ole playeri, mä vain rakastan naisia yli kaiken. Olen saanut elämässäni heiltä kaiken. Olen ikuinen äitin poika. Ehkä juuri siksi?

3:30

Kun kivusta noussut adrenaliini on poissa, minua alkaa väsyttää. En ole enää ladattu. Serotoniinitankkini on tyhjä. Onkohan tätä olla masentunut?

Valomerkki niittaa minut melkein lattiaan. Hyvästelen baarihenkilökunnan jääpalapussi naamalla ja kiitän upeasta illasta. Kävelen ulos kadulle ja näen illan aikana tapaamiani naisia ulkona, he luulevat että olen myllyttänyt. Kerron heille, mitä tapahtui. He halaavat minua. Nuo upeat, ihanat naiset.

Puhelin soi. Bootycall puolipallojen omistajalta. Kieltäydyn ja kävelen fillarilleni. Kumi on tyhjä. Ei hyvä.

Kesäyössä on hyvä dallata. Viileää, ja valo on ilmiömäisen kaunis. Töölönlahti tuoksuu elinvoimalle. Kaislikon kohdalla pysähdyn katsomaan nukkuvia sorsia. Ne ovat viattomia, niin minäkin. Elämä on upeaa.

Stuka-tsygä on edelleen myynnissä. Yli 500 euron tarjoukset voi jättää alla olevaan kommenttikenttään tai lähettää Rumban toimitukseen.