Sunrise Avenue – Popgasm

Popgasm on niin hajuton ja varman päälle laskelmoitu kokonaisuus, että pahaa tekee, kirjoittaa Oskari Onninen.

15.05.2009

Laskelmoitu muovipuristepop vie halut

Ensiksi täytyy onnitella Sunrise Avenueta siitä, että levyn nimi pitää lähes puoliksi paikkansa. Popgasm uskaltaa olla poppia ilman metallisia säröjä ja rock-puristamista, mitä esiintyy jo lähes kaikessa kotimaisessa valtavirtamusiikissa.

Muuten Popgasm on niin hajuton ja varman päälle laskelmoitu kokonaisuus, että pahaa tekee. Ensisingle The Whole Storyn lisäksi Not Again ja Monk Bay suorastaan huutavat päästä formaattiradioaaltojen tehorotaatioon. Ne ovat tarttuvia, mutteivät ärsyttävän tarttuvia. Ehkä soittomäärät korjaavat tämänkin ongelman.

Sunrise Avenuen suurin kompastuskivi on laulaja Samu Haberin Suomenkin mittakaavassa puutteellinen englannintaito. Tekstien sanasto ja sisältö ovat kuin seiskaluokkalaisen kotiaineesta, ja Haberin ääntämykseen verrattuna keskimääräinen suomalaispoliitikko puhuu kuin natiivi. Varsinkin rauhallisemmissa kappaleissa verbaalinen mukellus on hirveää kuultavaa.

Niitä popgasmeja, joita kansivihossakin lupaillaan, ei tule missään vaiheessa. Sen sijaan kaikki halut katoavat viimeistään, kun Haber vääntää tankeroenglannillaan levyn päättävässä Something Sweet -muovipuristeslovarissa ”We’re making something sweet” -tyylisiä irvokkuuksia.

Lisää luettavaa