JVG-elokuva ei ole pelkkä fanipalvelus, mutta jättää vaikeat kysymykset kysymättä

Huijarisyndroomasta kärsivän Jare Brandin ja impulsiivisesti räjähtelevän Ville Gallen muodostamasta yhtyeestä kasvoi Suomen suosituin. Miksi ja miten? Miika Särmäkarin ja Taito Kawatan esikoisohjaus yrittää vastata kysymyksiin, ja osittain onnistuukin, kirjoittaa Jukka Hätinen.

24.03.2022

JVG-elokuva: Vuodet ollu tuulisii
ohj. Miika Särmäkari, Taito Kawata

.
JVG on dokumentin tekijän kannalta herkullinen kohde, sillä yhtyettä on seurattu kameroin sen uran alkumetreistä saakka. Arkistomateriaalia on piisannut, ja siitä kiitos kuuluu muiden muassa Andrei Kipahtille, joka kuului ”Hiace-jengiin”.
.
JVG-elokuva: Vuodet ollu tuulisii -dokumentti kertoo nimensä mukaisesti Suomen suosituimmasta duosta mutta myös elimellisesti JVG:n uran ensimmäisiin vuosiin liittyneestä Hiace-jengiksi nimetystä viisikosta, joka reissasi klubilta toiselle ja kaupungista kaupunkiin. Jare Brandin, Ville Gallen ja yhtyeen imagonrakennuksesta vastanneen Kipahtin lisäksi siihen kuuluivat JVG:n dj Antti Kosonen ja kuskina sekä paitamyyjänä toiminut Mäk Gälis eli Joonas Galle, Villen pikkuveli.
.
Tämän koplan ryhmädynamiikka toimi, kunnes ei enää toiminut. Tuhansien kilometrien ja satojen alkoholiannosten jälkeen porukasta alkoi löytyä vastinpareja, joiden välillä hiertäneet asiat eskaloituivat riidoiksi tai mykkäkouluiksi. Ulospäin tästä on nähty vain murto-osa: Kosonen siirtyi livekokoonpanosta siisteihin sisähommiin porukan perustamalle levy-yhtiölle PME:lle. Kipahti jätti koko PME:n. VilleGallen ja Mäk Gäliksen tulehtuneista väleistä raapaistiin pintaa Vain elämää -ohjelmassa.
.
Tätä monitahoista henkilökemioiden, vallan, vastuun ja vastuuttomuuden verkkoa elokuva onnistuu avaamaan kiinnostavasti. Veljesdraama on vaikuttanut kulisseissa sekä yhtyeen että PME-levymerkin toimintaan kivirekenä, tai ainakin tällainen kuva dokumentissa annetaan. Mäk Gäliksen tarinalle on uhrattu kohtuuttomalta tuntuva siivu tarinasta. Veljesten välinen jännite purkautuu Tavastian takahuoneessa kuvatussa pätkässä räjähtävästi. Suomalaisen musiikkidokumentin viitekehyksessä kohtaus on poikkeuksellisen rankka.
.
JVG on dokumentin tekijän kannalta herkullinen kohde myös siksi, että se on varsin vaalitulta vaikuttava brändi, josta kaikilla suomalaisilla on mielipide. Miten se syntyi ja miten siitä kasvoi sellainen? Tähän elokuva yrittää vastata, mutta onnistuu vain osittain.
.

.
Edeltävän sukupolven räppäreistä Pyhimys kertoo analyysinsa Suomessa olleesta JVG:n mentävästä aukosta, Ruudolf ja Karri Koira naureskelevat ”dödöä alapäähän laittaneelle fruittarille” ja Cheek muistelee alkuihmetystään kaksikosta, jolla oli ”duessit maksamatta”. Siim ”Märkä-Simo” Liivik avaa jääkiekkoilijoiden merkitystä JVG:n rakettimaisessa nousussa keväällä 2011, kun HIFK voitti SM-liigan mestaruuden ja Suomi MM-kultaa. Dokumentin kannalta on harmittava puute, ettei ensimmäiset JVG-levyt julkaisseen Monsp-levymerkin Keijo ”Kepe” Kiiskistä ole haastateltu (vaikka todennäköisesti on yritetty).
.
JVG:n urasta elokuva maalaa kenties liiankin sattumanvaraisen kuvan: Jokaisen huipun jälkeen tulee lasku, jota seuraa erinäisiä ongelmia. Alan realiteetteja opetellaan, mutta burnoutit ja päihdemaininnat jäävät irrallisiksi maininnoiksi maton alle lakaistavaksi, terapiassa käynnit sivulauseiksi. Sitten puserretaankin se seuraava hitti, joka kiihdyttää jälleen vauhtia ja kaikki on taas hienosti.
.
Jare Brandin huijarisyndrooma on elokuvan mielenkiintoisinta antia. Hän kyseenalaistaa toistuvasti itseään ja asemaansa eikä aina koe olevansa räppäri tai artisti. Nämä ovat harvinaisia väläyksiä hillityn ja ultraviileän hahmon kuoren taakse. Mutta tätäkään tarinaa ei viedä päätyyn saakka. Jare Brandista ei opita vieläkään juuri mitään – hän vaikuttaa teflonilta.
.
Ville Gallesta kuvaavimmat todistukset tulevat Warnerin entisen promootiopäällikön Inka Laitisen tarinoista yöllisistä raivopuheluista ja muista impulsiivisuuden osoituksista ja PME:lle levyttävän Gettomasan rautalangasta vääntämään esimerkkiin miehen visiosta ja hittivainusta. Dokumentin loppupuolella mukaan tuotu Villen isä onnistuu muutamalla kommentilla tuomaan katsojalle ymmärrystä poikansa sielunmaisemasta.
.
Miika Särmäkarin ja Taito Kawatan esikoisohjaukseksi JVG-elokuva on onnistunut. He ovat taitavia tarinankuljettaja, mutta dokumentin olisi toivonut pysähtyvän syvempää käsittelyä varten, kun aihetta on. Katsojalle jätetään sylillinen kysymyksiä, joihin ei saada vastausta. Jännitteen kasvattamisella kuitenkin maltetaan heruttaa ja kuvia on leikattu toisinaan jopa oivaltavaan järjestykseen. Irrallisiakin kohtauksia on, kuten a&r-kevennys, joka olisi ollut hauska lisä dvd:n bonusmateriaalina.
.
Elokuva ei alennu pelkäksi fanipalvelukseksi, vaikka yllä mainittu ongelmien käsittelemättä jättäminen saa epäilemään, eikö vaikeita kysymyksiä ole haluttu esittää. JVG-elokuva: Vuodet ollu tuulisii -dokumentti ei jää varsinaisesti cliffhangeriin, mutta on niin selkeä (väli-)tilinpäätös, että se saa mietiskelemään, mitä JVG tekee seuraavaksi, vaiko mitään.
.

.
JVG-elokuva: Vuodet ollu tuulisii elokuvateattereissa 25.3.2022.
.


.
Päivitys 24.3.2022 klo 9.52: Ohjaajaksi kreditoitu myös Taito Kawata.

Lisää luettavaa