”Levy todistaa F:n sekoittavan vaivattomasti ja varsinkin kotimaan kontekstissa omaperäisesti elektronista poppia, räppiä ja r&b:ta”, kirjoittaa Inka Rantakallio.
Arviot
Poikkeuksellisen hienosti soitettua musiikkia – levyarviossa Elli Haloon sooloprojekti Ellips
”Tekstittäjänä ja laulajana Elisa Tiilikainen on sillä tasolla, että hän todellakin ansaitsee Ellips-projektin tähtikokoonpanon ympärilleen”, kirjoittaa Jukka Hätinen.
Perhonen nousemassa siivilleen – arviossa Evelinan SOS
”Ilmavampana ja täyteläisempänä tuotanto saattaisi parhaimmillaan vetää vertoja jopa popin tämän hetken benchmarkeille eli Ariana Granden kahdelle tuoreimmalle levylle”, kirjoittaa Markus Hilden.
Enemmän on enemmän – arviossa Dark Buddha Risingin ja Oranssin Pazuzun yhteisalbumi
Waste of Space Orchestran Syntheosis on melkoinen taidepaukku: se on tunnin mittainen Alejandro Jodorowskyn ja Frank Herbertin visiot mieleen tuova avaruusooppera, kirjoittaa Mikael Mattila.
Sukupolvensa kenties lahjakkain uusi ääni – levyarviossa Billie Eilish
”Albumi on ennen kaikkea kokonaisteos, kuin tutkielma kyynisestä ja ahdistuksen kanssa kamppailevasta nuoresta, joka pelkää kovan kuorensa vuoksi tuottavansa pettymyksen kaikille läheisilleen, mutta ottaa silti siitä kaiken ilon irti”, kirjoittaa Markus Hilden.
Kaistaleita kuvitellusta maailmasta – arviossa M-yhtyeen Näytän missä asun
M näyttää toisella albumillaan poikkeuksellisen kiinnostavasti kaistaleita kuvitellusta, mutta todentuntuisesta maailmasta, kirjoittaa Niko Peltonen.
Oikein luettu etnohistoria – arviossa Pekko Käppi & K:H:H:L
”Kansan- ja populaarimusiikin välillä on ollut Käpin tuotannossa huomattavasti liikkumavaraa, ja lopputulos kallistuu usein jälkimmäiseen. Ei siksi, että sisältö olisi ”populaarimpi”, vaan koska 1990-luvun yrittäjiin verrattuna lainailussa on vähemmän räikeyttä”, kirjoittaa Joni Kling.
Tulva on laadukkaan ja leikkisän popin riemuvoitto – arviossa Vilma Alinan albumi
”Levyn näkemyksellisyydestä ja läpiluotaavasta laadusta voisi todella moni ottaa mallia”, kirjoittaa Markus Hilden.
Laiskanpulskeaa larppausmusiikkia – arviossa Mustan Paraatin paluulevy Black Parade
”Vaikea sanoa, mistä kaikesta pitäisi syyttää Jyrki 69:ä ja mistä bändin varsinaisia jäseniä. Eiköhän tämä esteettinen rikos ole tehty ihan yhteisymmärryksessä”, kirjoittaa Niko Peltonen.
Leevin jalanjäljissä – arviossa Rosita Luun debyyttialbumi
”Rosita Luun musiikkia on vaikea kuvitella ’suuren yleisön’ soittimiin. Kaiketi se kuulostaisi monesta tavallisesta Leevi-diggarista ’omituiselta’ tavalla, jota he eivät itsekään osaisi määritellä”, kirjoittaa Niko Peltonen.
Amerikan Saimaalla – arviossa Trees-albumi, jonka huomionarvoisin asia lienee se, että yhtyeessä kitaraa soittaa Joose Keskitalo
”Vaikka Trees itse väittää tekevänsä ’Saimaa-folkia’, tämä on tyylipuhdasta americanaa. Heidän debyyttinsä kuulostaa lähinnä toiveelta tulla noteeratuksi Uncut-lehdessä”, kirjoittaa Samuli Knuuti.
