Harva rockbändin vokalisti imee musiikista hapen niin perusteellisesti kuin Herra Ylppö, kirjoittaa Niko Peltonen.
Arviot
Henkisen masokismin ja yksinkertaistavan lapsellisuuden välissä – arviossa Paperi T:n albumi Kaikki on hyvin
Ihan ookoo on parasta, mitä Paperi T:n brändi tarjoaa, kirjoittaa Markus Hilden.
Antroposeenin kuonaa, teollisia äänivalleja, talonrakennusmusiikkia ja käyttöjärjestelmäsoundia – Oneohtrix Point Never julkaisi vaikeimman albuminsa
"Age Of on Oneohtrix Point Neverin vaikein kokonaisuus, mutta tuntuu valtavan ihmeelliseltä ja toismaailmalliselta musiikilta, joka tuntuu yhtä futuristiselta varmasti vielä vuosien päästä", kirjoittaa Mikael Mattila.
”The Marshall Mathers LP vaatii häiriintyneen mielentilan, jotta levystä voi nauttia täysin siemauksin” – Eminemin klassikko julkaistiin 18 vuotta sitten
Kaivoimme arkistoista levyarvion Eminemin 18 vuotta täyttäneestä klassikosta. "The Marshall Mathers LP on sarkastinen kuvaus amerikkalaisten luomasta kipeästä maailmasta", kirjoitti Joonas Kervinen Rumba-lehden numerossa 11/2000.
”Isän näköisen omakuvan pitääkin kuulostaa 1970-luvun faijarockilta” – arviossa Mac DeMarcon This Old Dog
This Old Dog on kuin Laurel Canyonin rauhaan vetäytyneen veteraanin tilinpäätös, jolla ”kaiken elänyt” lauluntekijä kuiskuttelee juttuja ikääntymisestään ja isäsuhteestaan, kirjoittaa Mikael Mattila.
”Massive Attack syyllistyy maneeristen kauhuskenaarioiden kelailuun” – 20 vuotta täyttänyt Mezzanine ei saanut kovin lämmintä vastaanottoa Rumbassa 1998
Massive Attackin kolmas albumi oli Jarmo Juhalan mukaan pettymys Blue Linesin ja Protectionin jälkeen.
Lapsitähden paluulle naureskeltiin, mutta levy sulatti sydämet – Jonna Tervomaan aikuisiän debyytti 20 vuotta
Jonna Tervomaan nimeä kantava albumi ilmestyi 20 vuotta sitten.
”Destiny’s Child ei jää tahmeilemaan siirappimeressä” – Beyoncén entisen yhtyeen debyyttilevy 20 vuotta
Albumi ei vielä tuonut läpimurtoa, mutta oli "kutusoulia suomalaistakin makua miellyttävällä poljennolla".
Reaktio maailmaan, jossa ei voi kuin olla räjähdysherkkä hermokimppu – arviossa The Breeders
"All Nerven alakuloisuus on samalla tavalla ahdistavan aikansa tuote kuin Last Splashin riehakkuus heijasteli 1990-luvun alkupuolen vaihtoehtorockräjähdyksen innokkuutta", kirjoittaa Kimmo Vanhatalo.
Suomalaisen korpigotiikan pitkän tradition jatkaja – arviossa Lasten hautausmaan III
Lasten hautausmaa jatkaa suomalaisen korpigotiikan pitkää traditiota, härmäläistä vastinetta amerikkalaisen syvän etelän rämebluesille, kirjoittaa Samuli Knuuti.
Pakkomielteenä menestys – arviossa Varvara
Paras rock tasapainoilee naurettavan ja nolon rajamailla ja on arvaamatonta ja rohkeaa. Varvara sen sijaan on liian keskittynyt tekemään kaiken ”oikein” ja ”hyvin”, kirjoittaa Kimmo Vanhatalo.
