Lana Del Reyn seitsemäs albumi on riisuttua americanaa ja minimalistista folkia. Pelkistetystä olomuodosta huolimatta kappaleista löytyy jatkuvasti uusia puolia.
Arviot
Rolling Stonen lisälehdillä – arviossa Miley Cyrusin Plastic Hearts
Hiphop-vaikutteet ainakin taas hetkeksi hylännyt Miley Cyrus teki kasaristi säksättävän konerock-levyn, jolla vierailevien laulajien keski-ikä on suunnilleen kaksinkertainen päätähteen nähden. Muutamista onnistumisista huolimatta Cyrusin seitsemäs studioalbumi ei onnistu nousemaan kovinkaan huomionarvoiseksi kokonaisuudeksi.
Valoa ei ole enää edes tunnelin päässä – levyarviossa Maustetytöt-yhtyeen Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä
Maustetyttöjen toinen albumi on temaattisesti ehyempi ja sävellyksellisesti rikkaampi kuin debyytti. Yhtye tuskin tulee ”uudistumaan” radikaalisti millään osa-alueella, mutta rämpii kurjuudessa oikeaan suuntaan.
Usko, toivo ja Hurts – Arviossa manchesterilaisen duon viides albumi Faith
”Yhtyeen musiikissa ja sen ulospäin antamassa vaikutelmassa on ollut alusta asti läsnä jotain luoksepääsemätöntä, ehkä jopa hieman pelottavaa. Se jokin, joka saa kiinnostuksen heräämään ja tekee Hurtsista sen, mitä se on. Erityisen läsnä tämä energia on Faithilla, joka on kuin alkuräjähdystä edeltävä tiivistymä. Pieni piste, jossa materiaa on vasta vähän, mutta jossa on jo kaikki”, kirjoittaa Vilja Vainio.
Rehellinen poplevy vetäytyy odotuksilta piiloon – arviossa Alman debyyttialbumi
Urakehitys ja ”kasvun paikka” ovat tarinoita, joita ei kirjoiteta enää pöhöisiin rockhistoriikkeihin, vaan tässä hetkessä. Alma on aikataulusta myöhässä, ja media jännittää puolesta, sillä köyhässä maassa kaikki munat ovat samassa korissa. Miten debyyttialbumi Have U Seen Her? selviytyy odotuksista?
Koiranleuan louskutusta – arviossa Morrisseyn I Am Not a Dog on a Chain
Morrissey on aikamme kuva: Brexit-turjake, joka on pyöritelty epäilyttävissä korppujauhoissa niin moneen otteeseen, ettei munavoi enää tartu. Kaloripommi kääritään sanomalehteen, sillä luettavaksi ne eivät hänen mukaansa kelpaa.
Poikkeuksellista taidemetallia – arviossa Oranssin pazuzun Mestarin kynsi
Seinäjokelaislähtöisen taidemetalliyhtyeen viides albumi pyrkii yhä kauemmas alkuperäisestä genrestään. Huumaavassa musiikissa soivat elektroniset sekvenssit sekä vaikutteet kokeellisen taidemusiikin säveltäjiltä. Mestarin kynsi on poikkeuksellista musiikkia, jota tehdään korkeintaan kerran vuosikymmenessä.
Ulospääsyä etsimässä – arviossa Paperi T:n ja Khidin HBD RIP
Kaksikko palaa ”rikospaikalle” levyllisellä karanteenimusiikkia.
Itseensä käpertynyttä päänsisäistä draamaa – arviossa Karinan 2
Karinan 2-albumi on isoksi kasvatettua ja perinteisen laulun rakennekaavasta vapautettua folkmusiikkia, tai ehkä jonkinlaista kuvitteellisen, universaalin kansan folkia, kirjoittaa Niko Peltonen.
Ilmastokriisin jumalatar lukee lööppejä – arviossa Grimesin Miss Anthropocene
Vuosia odotettu Miss Anthropocene saa voimansa ristiriitaisista tunnetiloista, kirjoittaa Jukka Hätinen.
Suvereenin poptaiteilijan hivenen kaksijakoinen kakkoslevy – arviossa Vesala
”Sanoittajana ja ilmaisijana Vesala onkin aivan maailman huippua. En voi kyllin korostaa, miten rakastan hänen pieniä sivuaskeliaan näennäisen helpossa ja suoraviivaisessa kerronnassa, jotka hätkähdyttävät kuuntelemaan kappaleita uusin korvin, jonain erityisenä”, kirjoittaa Markus Hilden.
