"Vaikea sanoa, mistä kaikesta pitäisi syyttää Jyrki 69:ä ja mistä bändin varsinaisia jäseniä. Eiköhän tämä esteettinen rikos ole tehty ihan yhteisymmärryksessä", kirjoittaa Niko Peltonen.
Arviot
Leevin jalanjäljissä – arviossa Rosita Luun debyyttialbumi
"Rosita Luun musiikkia on vaikea kuvitella 'suuren yleisön' soittimiin. Kaiketi se kuulostaisi monesta tavallisesta Leevi-diggarista 'omituiselta' tavalla, jota he eivät itsekään osaisi määritellä", kirjoittaa Niko Peltonen.
Amerikan Saimaalla – arviossa Trees-albumi, jonka huomionarvoisin asia lienee se, että yhtyeessä kitaraa soittaa Joose Keskitalo
"Vaikka Trees itse väittää tekevänsä 'Saimaa-folkia', tämä on tyylipuhdasta americanaa. Heidän debyyttinsä kuulostaa lähinnä toiveelta tulla noteeratuksi Uncut-lehdessä", kirjoittaa Samuli Knuuti.
Ekshibitionisti loi antilevyn – arviossa Versace Henrikin albumi Vanha testamentti
"Vanhan testamentin ainoana agendana, harrastelijamaisen muodon taustalla, on olla täysin agendoista tyhjä. Sen todellinen tyylilaji on niin sanotusti v&s: vittuilu ja sekoilu", kirjoittaa Joni Kling.
Porista Neuvostoliittoon – arviossa Eleanoora Rosenholmin Talvipalatsin puutarhassa
"Neuvostoliitto on oiva aihe Eleanoora Rosenholmin kauhupopille, onhan se ollut vieressä oleva diktatuuri, yhtä aikaa vieras ja tuttu, monien jopa palvoma", kirjoittaa Samuli Knuuti 30.11. ilmestyvästä Talvipalatsin puutarhasta -albumista.
Rap ja pop kättelevät tyylipuhtaasti ja ilman kompromisseja – arviossa Gasellien Jano
Jano vapauttaa vihdoin Gasellien koko potentiaalin, kirjoittaa Jukka Hätinen.
Vaasankadun E Street Band – arviossa Pää kiin odotettu kakkosalbumi
"Pää kii liikkuu osaamisalueellaan ja tekee sen julmetun hyvin. Hypeä voi olla vaikea rakentaa uudelleen, mutta ennustan tälle levylle samanlaista kuuntelukestävyyttä kuin debyytille", kirjoittaa Niko Peltonen.
Tervetuloa viihtymään! Arviossa Jaakko Eino Kalevin albumi Out of Touch
Jaakko Eino Kalevin Out of Touch on Steely Dania, joka tekee virheitä sekä elämässä että musiikissa ja onnistuu viihtymään halvemmalla kuin imemällä kokaiinia luksusjahdin kajuutassa, kirjoittaa Oskari Onninen.
Yön ja päivän voimasuhteita – arviossa Ultramariini ja Vuoret
Ultramariinin soundi on kirkas kuin hopeisina kiiltävien koivunlehtien läpi siivilöityvä päivänvalo, Vuorten soundissa taas kuuluu kahden vaarakummun keskelle rakennetun teollisuuskaupungin kivinen dekadenssi, kirjoittaa Mikael Mattila.
Ränttätänttää ja kovaa ajoa – levyarviossa Kynnet
"Teemu Tannerin johdolla Kynnet on onnistunut muuttamaan keski-ikäisten turpeiden suomalaisten rokkikukkojen kliseet helläksi provokaatioksi, jossa taidekouluvakavuuden ja perseilevän irwinismin raja on koko ajan häilyvä", kirjoittaa Joni Kling.
Levyhyllystä helisee timantteja – arviossa Ghost Worldin albumi Spin
"Kitarapop saattaa olla genrenä henkitoreissaan. Ja sitten aina välillä sitä kuulee tehtävän niin raikkaasti, että on varma, se tulee jälleen takaisin", kirjoittaa Joni Kling.
