Death Hawksin juurevahko, kitaroiden hallitsema retrorock päivittyy neljännellä levyllä esoteeriseksi, eskapistiseksi, limsanmakuiseksi ja ilokaasumaisen sekavanvellovaksi dayglo-psykepopiksi, kirjoittaa Markku Roinila.
Arviot
Vapaa ja yksin – arviossa Sannin Trippi
”Sannin neljäs albumi tuntuu uskottavalta ikkunalta seuraavaan sukupolveen ja heidän näkemykseensä niistä asioista ja oloista, jotka heidän maailmaansa hallitsevat”, kirjoittaa Oskari Onninen.
JVG varmistelee statustaan vuosikymmenen merkittävimpinä hitintekijöinä – arviossa Rata/raitti
”JVG:n Rata/raitti on keskimääräistä suomipop-levyä koherentimpi, monin paikoin aivan hyvä, parhaimmillaan erinomainen. Mitään se ei muuta eikä uudista, eikä ole tarkoituskaan. Paikkansa se täyttää ja listoja se tulee hallitsemaan koko kesän”, kirjoittaa Niko Peltonen.
Suomalainen ja hajusteeton palasaippua – arviossa Aavikon Monopoly
”Koskaan aikaisemmin Aavikko ei ole tehnyt musiikkia, joka ei herätä minkäänlaisia mielikuvia. Kiinnostus musiikin ’tuottamiseen’, äänen muokkamiseen tai jälkikäsittelyyn tuntuu olleen minimissään”, kirjoittaa Antti Lähde.
Ensimmäinen Dreamgirls-kollektiivista tullut albumi on ehyt kokonaisuus – arviossa F:n debyyttilevy
”Levy todistaa F:n sekoittavan vaivattomasti ja varsinkin kotimaan kontekstissa omaperäisesti elektronista poppia, räppiä ja r&b:ta”, kirjoittaa Inka Rantakallio.
Poikkeuksellisen hienosti soitettua musiikkia – levyarviossa Elli Haloon sooloprojekti Ellips
”Tekstittäjänä ja laulajana Elisa Tiilikainen on sillä tasolla, että hän todellakin ansaitsee Ellips-projektin tähtikokoonpanon ympärilleen”, kirjoittaa Jukka Hätinen.
Perhonen nousemassa siivilleen – arviossa Evelinan SOS
”Ilmavampana ja täyteläisempänä tuotanto saattaisi parhaimmillaan vetää vertoja jopa popin tämän hetken benchmarkeille eli Ariana Granden kahdelle tuoreimmalle levylle”, kirjoittaa Markus Hilden.
Enemmän on enemmän – arviossa Dark Buddha Risingin ja Oranssin Pazuzun yhteisalbumi
Waste of Space Orchestran Syntheosis on melkoinen taidepaukku: se on tunnin mittainen Alejandro Jodorowskyn ja Frank Herbertin visiot mieleen tuova avaruusooppera, kirjoittaa Mikael Mattila.
Sukupolvensa kenties lahjakkain uusi ääni – levyarviossa Billie Eilish
”Albumi on ennen kaikkea kokonaisteos, kuin tutkielma kyynisestä ja ahdistuksen kanssa kamppailevasta nuoresta, joka pelkää kovan kuorensa vuoksi tuottavansa pettymyksen kaikille läheisilleen, mutta ottaa silti siitä kaiken ilon irti”, kirjoittaa Markus Hilden.
Kaistaleita kuvitellusta maailmasta – arviossa M-yhtyeen Näytän missä asun
M näyttää toisella albumillaan poikkeuksellisen kiinnostavasti kaistaleita kuvitellusta, mutta todentuntuisesta maailmasta, kirjoittaa Niko Peltonen.
Oikein luettu etnohistoria – arviossa Pekko Käppi & K:H:H:L
”Kansan- ja populaarimusiikin välillä on ollut Käpin tuotannossa huomattavasti liikkumavaraa, ja lopputulos kallistuu usein jälkimmäiseen. Ei siksi, että sisältö olisi ”populaarimpi”, vaan koska 1990-luvun yrittäjiin verrattuna lainailussa on vähemmän räikeyttä”, kirjoittaa Joni Kling.
