Drone-titaani asettuu arkisten asioiden ylä- ja alapuolelle uusilla albumeillaan, kirjoittaa Jukka Hätinen.
Arviot
Musiikillista mikrohistoriaa nousukaudelta – arviossa kokoelmalevy Cold War on the Rocks
Mikko Mattlarin kolmas Suomi-harvinaisuuksia sisältävä kokoelma yllättää vähemmän kuin edeltäjänsä, mutta sisältää silti runsaasti oivalluksia, kirjoittaa Mikael Mattila.
Taistelevat metsot – arviossa Toolin Fear Inoculum
”Kolmessatoista vuodessa visionääreistä faijarockiksi vanhentunut bändi työstää Fear Inoculumilla sitä samaa vanhaa. Se on kuin miesluolaansa vetäytyvä vakavarainen keski-ikäinen, joka haluaa parantaa virtuaalimanageroimansa jalkapallojoukkueen kausitulosta tai vaihtaa fiksipyöränsä keskiön vielä vähän laadukkaampaan”, kirjoittaa Mikael Mattila.
Sukupolvikokemuksen heijastelemisen ja luomisen välissä – arviossa Ellinoora
”Käsillä on levy, jota ei voisi muuttaenkaan vaihtaa kenenkään toisen levyyn. Sama toisin sanoin: Vaaleanpunaiselta vallankumoukselta on mahdollista löytää asioita, joita ei muilla levyillä ole”, kirjoittaa Niko Peltonen.
(Kansallis-)myytinmurtaja – arviossa Ismo Alanko
”Minä halusin olla niin kuin Beethoven on paraatiesimerkki samaan aikaan helposta ja vaikeasta levystä. Kappaleet tarttuvat kaaliin, mutta paljastavat todellisia merkityksiään hiljalleen”, kirjoittaa Niko Peltonen.
Tervetuloa salaiselle paratiisisaarelle – arviossa Death Hawks
Death Hawksin juurevahko, kitaroiden hallitsema retrorock päivittyy neljännellä levyllä esoteeriseksi, eskapistiseksi, limsanmakuiseksi ja ilokaasumaisen sekavanvellovaksi dayglo-psykepopiksi, kirjoittaa Markku Roinila.
Vapaa ja yksin – arviossa Sannin Trippi
”Sannin neljäs albumi tuntuu uskottavalta ikkunalta seuraavaan sukupolveen ja heidän näkemykseensä niistä asioista ja oloista, jotka heidän maailmaansa hallitsevat”, kirjoittaa Oskari Onninen.
JVG varmistelee statustaan vuosikymmenen merkittävimpinä hitintekijöinä – arviossa Rata/raitti
”JVG:n Rata/raitti on keskimääräistä suomipop-levyä koherentimpi, monin paikoin aivan hyvä, parhaimmillaan erinomainen. Mitään se ei muuta eikä uudista, eikä ole tarkoituskaan. Paikkansa se täyttää ja listoja se tulee hallitsemaan koko kesän”, kirjoittaa Niko Peltonen.
Suomalainen ja hajusteeton palasaippua – arviossa Aavikon Monopoly
”Koskaan aikaisemmin Aavikko ei ole tehnyt musiikkia, joka ei herätä minkäänlaisia mielikuvia. Kiinnostus musiikin ’tuottamiseen’, äänen muokkamiseen tai jälkikäsittelyyn tuntuu olleen minimissään”, kirjoittaa Antti Lähde.
Ensimmäinen Dreamgirls-kollektiivista tullut albumi on ehyt kokonaisuus – arviossa F:n debyyttilevy
”Levy todistaa F:n sekoittavan vaivattomasti ja varsinkin kotimaan kontekstissa omaperäisesti elektronista poppia, räppiä ja r&b:ta”, kirjoittaa Inka Rantakallio.
Poikkeuksellisen hienosti soitettua musiikkia – levyarviossa Elli Haloon sooloprojekti Ellips
”Tekstittäjänä ja laulajana Elisa Tiilikainen on sillä tasolla, että hän todellakin ansaitsee Ellips-projektin tähtikokoonpanon ympärilleen”, kirjoittaa Jukka Hätinen.
