"Pää kii liikkuu osaamisalueellaan ja tekee sen julmetun hyvin. Hypeä voi olla vaikea rakentaa uudelleen, mutta ennustan tälle levylle samanlaista kuuntelukestävyyttä kuin debyytille", kirjoittaa Niko Peltonen.
Arviot
Tervetuloa viihtymään! Arviossa Jaakko Eino Kalevin albumi Out of Touch
Jaakko Eino Kalevin Out of Touch on Steely Dania, joka tekee virheitä sekä elämässä että musiikissa ja onnistuu viihtymään halvemmalla kuin imemällä kokaiinia luksusjahdin kajuutassa, kirjoittaa Oskari Onninen.
Yön ja päivän voimasuhteita – arviossa Ultramariini ja Vuoret
Ultramariinin soundi on kirkas kuin hopeisina kiiltävien koivunlehtien läpi siivilöityvä päivänvalo, Vuorten soundissa taas kuuluu kahden vaarakummun keskelle rakennetun teollisuuskaupungin kivinen dekadenssi, kirjoittaa Mikael Mattila.
Ränttätänttää ja kovaa ajoa – levyarviossa Kynnet
"Teemu Tannerin johdolla Kynnet on onnistunut muuttamaan keski-ikäisten turpeiden suomalaisten rokkikukkojen kliseet helläksi provokaatioksi, jossa taidekouluvakavuuden ja perseilevän irwinismin raja on koko ajan häilyvä", kirjoittaa Joni Kling.
Levyhyllystä helisee timantteja – arviossa Ghost Worldin albumi Spin
"Kitarapop saattaa olla genrenä henkitoreissaan. Ja sitten aina välillä sitä kuulee tehtävän niin raikkaasti, että on varma, se tulee jälleen takaisin", kirjoittaa Joni Kling.
Joensuu 1685 julkaisi täysosumaa lähentelevän levynsä päivälleen 10 vuotta sitten – lue levyarvio
Joensuu 1685 on debyyttilevy, jolla soittaa hämmentävän itsevarma ryhmä todella taiten sävellettyä ja tuotettua kaunista äänivallirockia, kirjoitti Jussi Mäntysaari Rumbassa 17/2008.
Poppia valistuneille kuluttajille – arviossa Ruusut-yhtyeen debyyttialbumi
Ruusut on sellaisen esteettisen taistelun etulinjassa, jolla ei ehkä ole merkitystä kovin monille. Mutta tuolle pienelle joukolle merkitys on sitäkin suurempi, kirjoittaa Niko Peltonen.
Albumi kuulostaa siltä miltä Muse kuulostaisi jos he tietäisivät mitä tekevät – arviossa The Holyn debyytti
Koskaan rockin historiassa isolta kuulostava musiikki ei ole ollut yhtä epätrendikästä kuin juuri nyt. Mutta ehkä The Holylla ja suurella musiikilla noin yleensä on vielä toivoa, kirjoittaa Samuli Knuuti.
Low löysi sielunsa leikkaamalla itsenä riekaleiksi – arviossa Double Negative
Levyn äärellä ei voi välttyä ajatukselta, että tässä on antenniton radio, jonka kanavanvalitsinta vääntämällä yritetään etsiä Low’ta, ja aina kun se löytyy, lähetys heikkenee ja katoa särisevään hälyäänien puuroon, kirjoittaa Jean Ramsay.
Turhauttava alisuoritus – levyarviossa Jenni Vartiaisen Monologi
Puolentoista vuoden hautomisen jälkeen tarjolla on peräti noin varttitunnin verran aivan uutta Vartiais-musiikkia. Monologi on esillepanoltaan turhauttava alisuoritus ja hieman epätasainen levy, kirjoittaa Niko Peltonen.
Parhaimmillaan kansainvälistä tasoa hipovaa elektronista poppia – arviossa Anna Puun Nälkäinen sydän
Anna Puun viides albumi on nätisti toteutettu pitkän tähtäimen urasiirto, kirjoittaa Markus Hilden.
