Atlantic/Warner
Charli XCX julkaisi Instagramissa kuvan hautakivestä, johon oli kaiverrettu hänen nimensä ja kuolinaikansa. Päivämäärä oli hänen Crash-albuminsa julkaisupäivä. Levy merkitsi huomattavaa etappia hänen urallaan: levytyssopimus, jonka vankina hän on kokenut olleensa, loppui tähän. Charli XCX on kuollut, eläköön Charli XCX.
Charli XCX:n vahvuudet ovat olleet uskomattoman tarttuvien popkoukkujen kirjoitus (myös lukuisille muille) ja tarkkanenäinen vainu uusiin, kokeellisiinkin soundeihin etujoukossa. Näiden kahden eri puolen sovittaminen yhteen on ollut hänen mukaansa vaikea pala purtavaksi levy-yhtiönsä Atlanticin palavereissa.
Atlantic-testamentikseen hän ei kuitenkaan kirjoittanut esimerkiksi poikkitaiteellista hyperpop-manifestia, vaan omien sanojensa mukaan demonstraation, että tällaistakin se valtavirtapop voi olla. Charli XCX on rakastanut aina popmusiikkia, mutta kokenut tarvetta kapinoida sen rakenteita vastaan. Tämä ”keskisormen näyttö” jää puolittaiseksi, sillä Crash on etenkin A. G. Cookin ja BJ Burtonin kanssa työstetyn karanteenilevy How I’m Feeling Now’n jälkeen todella konventionaalisen poplevyn kuuloinen.
Good Ones ”go-ooh-ooh”-korvamatoineen ja tökittyine retrosyntikoineen on Charli XCX:n tarttuvin itselleen kirjoittama leka aikoihin, ja löytäisi helposti paikkansa vaikkapa Dua Lipan levyltä. Christine and the Queens ja Caroline Polachek vierailevat New Shapes -kappaleella, joka emuloi neonvärisen 80-luvun euforiaa tanssilattialla. Beg for You -biisin eurodance-viittaus riemastuttaa, Babyn Michael Jackson -funk on timanttista. Toisaalta Constant Repeatin kevyt-trance ja Move Me -kappaleen eteerinen trap jäävät levyllä yhdentekeviksi teoksiksi.
Levyn loppupuoliskon deep cut -putki Lightning, Every Rule ja Yuck on lopulta sekä musiikillisesti että tekstillisesti Crashin palkitsevinta antia.
Lightning, jota on ollut kirjoittamassa Charlin kanssa ruotsalainen popkultanäppi Rami Yacoub, on hitaasti syttyvä mutta tanssilattian sulattava kappale. Siinä yhdistyy saumattomasti Charli XCX:n rakkaus sekä popiin että uskaliaisiin kokeiluihin: 80-lukulaisestetiikka on virheetöntä, flamenco-kitarointi vetää maton jalkojen alta ja laulun efektoinnit huumaavat. Every Rule on A. G. Cookin ja Daniel Lopatinin tuottama, mutta siihen nähden ”normaali”. Sen seesteisessä ja unenomaisessa soinnissa lymyilee kuitenkin jotain vinksahtanutta twinpeaksiaanista kahvilatunnelmaa.
Crashin sanoituksia lukee luonnollisesti kaikkeen ympärillä olevaan peilaten: erobiisi kertonee levy-yhtiöstä, siitä toipuminen vihjaa tulevista suunnitelmista ja niin edespäin. Kurttuotsaisia merkkejä näkee, kun tahtoo nähdä. Hautakivineen ja verisine otsineen tämä käsitellään, etenkin kun musiikillisesti ollaan tukevasti tanssilattian puolella. Siksi Yuck kaikessa ironisessa kovistelussaan on levyn riemastuttavin ja charlimaisin:
”Candlelight out on a starry night / You brush my hair to the side / And you tell me I’m pretty / Yuck! Now you got me blushin’ / Cheeks so red when the blood starts rushing / Yuck, that boy’s so mushy / Sending me flowers, I’m just tryna get lucky.”
Charli XCX:n Crash-albumista julkaistiin tänään neljä bonusbiisiä sisältävä deluxeversio.