Tänä vuonna viettää moni klassikkolevy 20-vuotisjuhlia, mutta erästä kotimaista helmeä ei saa unohtaa

13.04.2014

YUP:n vimmainen nuoruusvuosien voimannäyte Toppatakkeja ja Toledon terästä julkaistiin tammikuussa 1994. Markku Halme arvioi albumin Rumbassa 3/94.

Teksti: Saku Schildt, arviokuva: Linda Kämäräinen

YUP:n Toppatakkeja ja Toledon terästä oli albumi, joka jätti lähtemättömän vaikutuksen kokonaiseen sukupolveen musiikkiopistoissa ja -kouluissa soitinlaukkujaan kantaneita muusikonalkuja. Groteskiuteen asti räävitön huumori, kekseliäät sävellykset ja vaikuttavan hyvin soittanut nuorten miesten bändi inspiroivat monia jäljittelijöitä, ja Toppatakkeja-albumi, CMX:n 1990-luvun alkupuolen tuotanto ja osaltaan myös Don Huonojen tuonaikaiset levyt olivatkin pääsyyllisiä vuosikymmentä leimanneeseen outorock-buumiin.

Tämän vuoden tammikuussa tuli kuluneeksi 20 vuotta YUP:n merkkiteoksen julkaisusta, joten palautetaanpa mieliin, millaisen vastaanoton levy sai ilmestyessään. Edelleen Rumbaan kirjoittava Markku Halme näyttää innostuneen: kriitikko antoi albumille neljä tähteä viidestä ja kuvaili punkin ja progen liittoa ”hämmästyttävän hedelmälliseksi”. ”Voisi jopa puhua uudesta tyylisuunnasta, jonka kolmatta linjaa [YUP:n ja HC Andersenin lisäksi] edustaa CMX”, Halme lisäsi sangen tarkkanäköisesti.

Olisikohan telakalle vetäytyneellä YUP:lla suunnitelmia juhlistaa samana vuonna julkaistuja Toppatakkeja– ja Homo Sapiens -levyjä juhlakeikalla? Tällaista on huhujen mukaan ainakin ohimennen harkittu. Olisi kova!

Lue arvio alta. Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

YUP_Toppatakkeja

Lisää luettavaa