Toimittaja lähetettiin Kotiteollisuuden takahuoneeseen Rock the Beachissa – Liekö toipunut reissusta vieläkään

06.09.2013

Jose Riikonen kävi katsomassa, mitä tapahtuu Kotiteollisuuden backstagella. Siellä hän näki asioita, joita ei voi unohtaa vaikka haluaisi.

Teksti: Jose Riikonen, kuvat: Ville Juurikkala (yllä), Eemeli Kiviniemi (alla)

Jouni Hynynen, Janne Hongisto ja Jari Sinkkonen saapuvat kuumana kesäpäivänä Rock the Beach -festivaalien Koff-alueelle hieman myöhässä. Hynynen on sonnustautunut kilttiin. Myöhemmin päivällä opimme, ettei hänellä ole alushousuja.

On alkamassa fanitapaaminen, jonka on järjestänyt Koff. Kyse on sponsorisopimuksesta.

Kesällä olutta juoneet ovat todennäköisesti maistaneet niin sanottua Kotiteollisuusolutta. Se on ihan tavallista Koff-olutta, jonka etiketissä esiintyy Kotiteollisuus. Tölkissä on Hynysen, Sinkkosen ja Hongiston naamat piirrettyinä. He näyttävät elämää nähneiltä, ryypänneiltä. Vaarallisilta ja raaoilta rokkitähdiltä.

Olemme liittyneet päiväksi yhtyeen seuraan tarkastellaksemme näiden miesten toimintaa. Onko Kotiteollisuus irstaileva, naljaileva ja tarinaa iskevä ryyppyremmi – sellainen, jollaiseksi media ja se Koff-tölkki yhtyeen maalaa?

Bändin jäsenet menevät yhteen paikkaan seisomaan, ja vuoron perään heitä kaulailemaan tulee miehen- ja naisenköriläitä.

Ynynen!” -huutoja kuuluu tämän tästä.

Muutamia nuorison edustajiakin on eksynyt porukkaan. Otetaan valokuvia ja paiskotaan kättä. Hynynen laittaa punatukkaisen naisen pään taakse sormet sarviksi valokuvauksen ajaksi ja virnistää. Välillä järjestysmies huutaa: ”Seuraava voi tulla!”

Hynynen, Hongisto ja Sinkkonen ottavat fanit vastaan kohteliaasti. Hynynen innostuu jopa vitsailemaan, Sinkkonen ja Hongisto sen sijaan eivät ole yhtä hyviä näyttelijöitä.

Performanssin jälkeen yhtye – tai lähinnä Hynynen – kirjoittelee liukuhihnalta nimikirjoituksia. Tapaaminen on nopeasti kivuttomasti ohi. Kun yhtye poistuu Koff-alueelta, Hynynen läpsäyttää nuorta festivaalityöntekijää takapuolelle.

Miltä tuntui fanitapaaminen?

”Helvetin naurettavalta”, Hynynen sanoo.

”Isot miehet siellä helvetti”, Hongisto sanoo. ”Hakee huomiota”, Hynynen jatkaa.

”Ne on siellä että ’Ynyne!’ Siinä ei ole sitä h-kirjainta ollenkaan. Se on sitä ’vittu sie oot kova jätkä!’ -meininkiä. Kännipäissään siellä huutavat”, Hongisto sanoo.

”Ei meillä ole hirveesti tuollaisia ollut. Koffin diilin kautta tuli tuo, että joutuu persettä myymään”, Hynynen sanoo.

KT2

Bändi suunnistaa festivaalien päälavan taakse kohti raiderikoppiaan. Perässä jolkottaa kaksi isoa järjestysmiestä.

Koppi on pieni ja koruton. Siellä on pöytä, pari tuolia ja jääkaappi. Jääkaapissa on suurin osa yhtyeen raideritilauksista:

Kaksi koria olutta, yksi kori lonkeroa, viiniä, kolme pulloa Koskenkorvaa sekä useita pulloja yrttilikööriä. Lisäksi löytyy vettä, juustolautanen (Hongisto on hullaantunut juustoihin), pyyhkeitä ja pikkunaposteltavaa.

”Missäs meidän kossut on?” Hynynen kysyy.

Alkoholijuomia aletaan kitata välittömästi. ”Watch and learn!” Hynynen sanoo.

Rumpali Sinkkonen tosin on kuivin suin.

”Mie en ole koskaan soittanut kännissä Kotiteollisuuden aikana. Lähtee lapasesta silloin. Jouni ja Janne on luku sinänsä, he ryyppäävät miunkin puolesta”, Sinkkonen sanoo.

”Pieni känni ja soittamisen tuoma ilo. Se on niin iso juttu! Se on varmaan kuin huumeiden vetämistä. Olen kaksi kertaa soittanut selvin päin. Tuntui helvetin pahalta”, Hynynen sanoo.

Myös Hongisto ryhtyy heti ryyppäämään. Sinkkonen kertoo kiertue-elämästä.

”Jouni ja Janne ovat miltei koko ajan kännissä. Harvemmin koko porukalla ollaan kännissä. Joskus hyvä keikan jälkeen ollaan kyllä. Tässä ammatissa on niin helppoa ryypätä, kun se kuuluu siihen. Mutta minä en halua ryypätä tavan takia, vaan vain silloin, kun on sellainen fiilis.”

Yhtyeen jäsenet kertovat keikan jälkeisistä rutiineistaan.

”Vitunmoiset kännit ja sammutaan ja nussitaan, ei siinä sen kummempaa”, Hongisto sanoo.

”Spekuloidaan, miten keikka meni, risut ja ruusut”, Sinkkonen sanoo.

”Sen jälkeen aletaan juomaan”, Hynynen sanoo.

Nykyään yhtye harrastaa juopumista yhä harvemmin julkisilla paikoilla, koska jos keikan jälkeen sattuu menemään baaripuolelle, meno on raskasta. Hynysen kimpussa ihmiset riekkuvat ja haluavat äijäillä. Osan tästä riekkumisesta saa myös Hongisto. Sinkkoselle sen sijaan tullaan tilittämään asioita.

”Tulevat avautumaan elämästä, vittu. Kerran tyypit taas pörräsivät siinä Jounin ja Jannen ympärillä, ja miun viereen tuli äijä joka sanoi: ’Mun isä oli alkoholisti’. Nuo rupesi nauramaan ja mie näytin jätkille, että miehän sanoin! Vittu se on välillä vähän kuumottavaa.”

Hynynen on tietenkin kaikkein tunnetuin niin fanien kuin tavallisten ihmisten keskuudessa. Hongisto ja Sinkkonen sen sijaan saavat kulkea kadulla melko rauhassa.

”Mutta kyllä myökin respektiä saadaan”, Hongisto muistuttaa.

He kertovat olevansa tyytyväisiä siihen, että Hynynen hoitaa suurimman osan haastatteluista ja julkisuudesta. Itse hän on halunnut itsensä brändätä. Sinkkosta ja Hongistoa tällainen ei kiinnosta.

”Jos Jouni menee Prismaan, se on sielläkin se Hynynen”, Hongisto sanoo.

KT1

”15 minuuttia!”, tulee joku huikkaamaan kopille.

Bändi alkaa valmistautua. Kulautetaan viimeiset juomat ja poltetaan tupakat loppuun. Sitten yhtye lähtee kohti lavaa.

He kokoontuvat kiertuekitaristinsa kanssa rinkiin lavan takana jonkinlaiseen voimahaliin. Miehet näyttävät samaan aikaan innostuneita ja pelokkailta. Esiripun takana odottaa kymmenentuhatta ihmistä.

Yhtye marssii lavalle. Taputuksia, huutoja. Ensimmäinen biisi alkaa soida.

Bändi soittaa mukiinmenevän keikan. Sen jälkeen palataan taas kopille lavan taakse. Alkoholia kulutetaan ja tupakkaa palaa. Keskustellaan uudesta Maailmaloppu-albumista. Se on teemalevy, joka kertoo pitkän parisuhteen päättymisestä.

”Jos olet ollut 20 vuotta saman naisen kanssa ja sitten tajuatkin, että pitää vaihtaa naista, niin se tuntuu kuin tulisi maailmanloppu”, Hynynen sanoo.

Kaikki Kotiteollisuuden jäsenet ovat nykyään kiertuekitaristia myöten parisuhteessa, osa uudemmassa ja osa vanhemmassa. Hongisto selittää parisuhteen yhdistämistä kiertue-elämään ja nautiskelee samalla punaviiniä ja juustoa.

”Kyllähän se hivelee itsetuntoa, kun tulee keikan jälkeen naisia tarjoutumaan. Mutta ei siihen nykypäivänä tarvitse lähteä. Tai siis ei ole koskaan tarvinnut lähteä. Mahdollisuuksia on ollut. Jos tunkisi sitä väärään paikkaan, tulisi vaan vitutus. Mutta jos jättää ottamatta, niin voi sanoa, että mie oisin saanu mutta en jaksanut ottaa!”

Myöhemmin päivällä yhtye lähtee vielä keikalle Riihimäelle. Sitä ennen he järjestävät vielä yhden performanssin.

Istumme ringissä raiderikopin vieressä. Seurueessa on kourallinen ihmisiä, joista suurin osa on enemmän tai vähemmän juovuksissa. Aurinko paistaa korkealta.

Keskellä porukkaa on sanelunauhuri.

Hynynen nousee tuoliltaan, kävelee porukan keskelle, ottaa nauhurin käteensä ja puhkeaa puhumaan:

”Kusi paska pillu perse tissit, kaikki sellaset tsydeemit. Vittu saatana mennään Flow-festivaaleille ja ollaan siellä sit saatana jopojen kanssa!”

Hongisto innostuu. Hän riistää nauhurin Hynyseltä ja työntää sen housuihinsa. Iso, humalainen mies hytkyy yrittäessään käsiensä avulla ohjailla nauhurin takapuolen puolelta peniksen puolelle.

Hynynen asettuu polvilleen Hongiston eteen ja ryhtyy kaivamaan nauhuria ulos.

”Vittu tää on vaikea ottaa pois täältä!” Hynynen sanoo. ”Hyi saatana!” joku huutaa.

Hynynen onnistu tehtävässä. Hän nousee seisomaan ja haistattaa nauhuria ihmisille. ”Haiseeko?” Sitten hän kävelee tuolilleen, istuu siihen ja nostaa kiltin helmat ylös.

Ei alushousuja.

Hynynen nostaa kiveksiään ja asettaa nauhurin niiden alle. Sitten hän asettelee jalkansa levälleen ja huutaa:

”Otetaas nyt niitä kuvia!”

Kun kuvat on napsittu, Hynynen luopuu nauhurista ja huudahtaa:

”Haastattelu on valmis!”

Artikeli on julkaistu Rumbassa 8/13.

Lisää luettavaa