Punkbändi Bob Malmström skoolaa Björn Wahlroosille

16.10.2011

Borgarcoren kuningasyhtye Bob Malmström paahtaa hardcorea ruotsiksi ja pilkkaa vasemmistoa, köyhiä ja vihreitä. Punk-piirien inside-läppä? Ei aivan, yhtyeellä on myös aidosti sanottavaa vihervasemmistolle.

Teksti: Saku Schildt, kuva: Terhi Ylimäinen

Köyhyys on sairautta!” huutaa punkyhtye Bob Malmström debyyttilevyllään. Eikä se siihen lopu. Tanakan hc-kompin päälle karjuva laulaja Carolus Aminoff viljelee läpi levyn sellaisia viisauksia kuin ”liha on kaikkien oikeus” ja ”tapettavat eivät tarvitse turkkia”.

Jos tämä ei vihlo herravihaa uhkuvien perussuomalaisten ja vihervasemmistolaisten kaupunkilaisnuorten ikeniä riittävästi, tähdennetään vielä, että bändi esiintyy ehdalla ruotsin kielellä. Tala svenska eller dö, Bob Malmström ilmoittaa jo levynsä nimessä.

Nyt on maailmankirjat sekaisin. Normaali punkbändi on punainen kuin norttiaski, mutta Bob Malmström kääntää asetelman päälaelleen. Pikkutakeissa esiintyvä bändi hieroo äveriästä svenskatalande bättre folk -habitustaan vasten yleisön kasvoja.

Bob Malmströmin luokittelee ensin hauskaksi läpäksi, hupibändiksi, jonka hupparimiehet ovat kehittäneet ajankulukseen. Mutta ei aivan niinkään. Yhtyeestä tekee sittenkin mielenkiintoisen se, että huumorin takana on ripaus aitoa halua näpäyttää vihervasemmistoa.

”Tietenkin raskaassa musassa vedetään aina yläkanttiin. Joku death metal -bändi saattaa janota biiseissään ikuista sotaa, mutta tuskin ne olisivat oikeasti sotimaan lähdössä”, Aminoff sanoo.

”Mutta kyllä nämä ovat totuuspohjaisia kappaleita. Sanotaanko, että koko homma tulee meiltä hyvin luontevasti.”

Yhtyeen jäsenet ovat aidosti suomenruotsalaisia, jos nyt taiteilijanimen taake kätkeytyviä sellaisia. Aminoffin mukaan kolme neljästä soittajasta puhuu äidinkielenään ruotsia.

”Neljäskin on naitu ruotsinkieliseen sukuun, joten se pääsi armosta mukaan”, Aminoff kertoo.

Koko yhtye syntyi Aminoffin (joka tunnetaan myös Yle X3M -radioaseman Metallrepubliken-ohjelman juontajana Kjell Simosasina) ja basisti Carl Johan Langenskiöldin suunnitelmista. Kaksikko oli haaveillut jo kauan ruotsinkielisestä hardcorebändistä, mutta kumpikaan ei ollut erityisen ihastunut tyylilajin yksioikoisiin ”fuck the rich” -sanoituksiin. Kehkeytyi ajatus, että korotettaisiin panoksia ja haukuttaisiin rikkaiden sijaan köyhiä.

Tämä tapahtui vuoden 2010 alussa. Orkesteri sai lentävän lähdön, kun basisti Langenskiöld oli buukannut yhtyeelle keikan maaliskuulle, eikä valmiina ollut kuin pari biisiä. Kahdeksan kappaleen keikkasetti syntyi pikavauhtia, ja niin Bob Malmström oli virallisesti mukana kuvioissa.

Yhtye on jatkanut tämän jälkeenkin vauhdikasta etenemistä. Bändi teki omin voimin ep:n sekä singlen ja kiinnitti niiden avulla Spinefarmin label managerin Teemu Suomisen huomion.

”Minähän olen tuntenut Teemun jo vuosia, ja tässä on ollut väärinkäsityksiä, että meidät olisi kiinnitetty frendipohjalta. Mutta eihän tuon kokoiselle firmalle ketään vain kaverina pyydetä”, Aminoff sanoo.

Suominen itse kertoo, että hän aisti orkesterisssa pitkästä aikaa jotain erilaista.

”Kun biisit olivat kovia ja jätkien meininki vilpitöntä, niin eihän sitä voinut olla diiliä tarjoamatta”, Suominen tuumaa.

Spinefarm-sopimus on yhtyeelle kova juttu, mutta Aminoff kertoo keikkailun olevan bändin tärkein osa-alue. Albumilla Bob Malmström kalskahtaa tavallisen tiukalta hc-rutistukselta, mutta lavalla orkesterin härnäävä asenne pääsee oikeuksiinsa.

Puvuissa esiintyvä ja Suomen ruotsinkielisen väestön Modersmålets sång -juhlalaulua intronaan käyttävä yhtye on ottanut lavaolemuksessaan mallia Eläkeläisiltä. Bändi keskittyy välispiikeissään aukomaan päätään yleisölle, ruotsiksi tietenkin. Jos joku ei ymmärrä puhetta, oma on häpeänsä.

”Yleensä tarraan kiinni kunkin keikkakaupungin ja yleisön heikkouksiin. Esimerkiksi vaasalaisille on kaupungin oma Sport-jääkiekkojengi tosi pyhä. Se oli siis ilmiselvä vittuilun kohde, kun se on sellainen ’melkein hyvä’ jengi, joka pysyy ikuisesti Mestiksessä”, Aminoff hekottaa.

Urputtamisen saralla Bob Malmström ei siis tee eroa suomen- ja ruotsinkielisten alueiden välillä. Pakollisella Ahvenanmaan-keikallaan bändi esitti ylpeästi kappalettaan Sälj Åland, ”Myykää Ahvenanmaa”.

”Eikä se ole pudonnut jengille missään yhtä hyvin kuin siellä!”

Onko paha asenne tuonut yhtyeelle ongelmia? Ei Aminoffin mukaan. Punk-ympyröissä bändin meininki on otettu hörähdellen vastaan, ja peruskeikoilla orkesterille tyydytään heittelemään tavallisia ”vitun hurrit, puhukaa suomea” -huutoja.

”Tai ulkomailla oli yksi kuumottava kerta. Kiersimme Profane Omenin kanssa Baltiaa, ja Riikassa esiinnyimme jossain moottoripyörätyyppien vakimestassa. Liivikundit ihmettelivät, kun valistimme yleisöä, miten latvialaiset eivät osaa mitään”, Aminoff kertoo.

”Meillä on ollut totta kai suunnitelmia myös Ruotsin-kiertueesta. Siellä hc-porukat ovat kuitenkin enemmän straight edge- ja hakaneula suussa -osastoa, ne eivät ymmärrä yhtään tällaista porvarimeininkiä. Mutta kyllä me mennään sinne silti!”

Suominen jatkaa, että etenkin suomenruotsalaiset ovat lähteneet bändin juttuun huumorilla mukaan. Loviisassa jotkut olivat jopa vuokranneet limusiinin ja tulleet sillä puvut päällä keikkapaikalle.

”Myös meidän Norjan-toimistomme sanoi, että aikovat ehdottomasti julkaista bändin levyn. Totesivat, että Norjassa ajatellaan ruotsalaisista ihan samalla tavalla, että ne ovat sellasia helvetin hienohelmoja”, Suominen myhäilee.

Millaisia terveisiä yhtye haluaisi lähettää Suomen bobmalmströmeistä suurimmalle, itse kaikkien vasureiden kauhulle Björn Wahlroosille?

”Oikein lämpimiä, tietysti! Olisi mukavaa tehdä jollain tavalla yhteistyötä Nallen kanssa. Luulen, että voisimme samaistua toisiimme monilla tavoilla. Hänkin on saanut paljon kritiikkiä, mutta ei ne Björnin rahat ole tyhjästä ilmestyneet, kyllä hän on jotain niiden eteen tehnytkin”, Aminoff sanoo.

”Meillä on ollut pitkään vireillä Nallelle omistettu kappale. Itse asiassa mietimme, kun Nalle otti kesällä kantaa kaikenlaisiin asioihin, että Nallehan on ehtymätön lähde hyville teksteille. Kenties teemme vielä kokonaisen Nalle-teemalevyn!”

Haastattelun lyhennetty versio julkaistiin Rumbassa 13/11. Lue samasta numerosta Tala svenska eller dö -levyarvostelu. Albumi on kuultavana Spotifyssa.

Lisää luettavaa