20 000 myytyä levyä ilman listasijoitusta – mitä on vialla Suomen pop-listoissa?

Stockmannin Hullut päivät -kampanja pudotti suosikkilevyjä pois viime viikon Suomen viralliselta albumilistalta liian alhaisen hinnan vuoksi. Samalla jotkut albumit pääsivät mukaan, vaikka niitä myytiin Hullut päivät -alessa samaan hintaan. Miten tämä on edes mahdollista?

Teksti: Markus Hilden, kuva: Poptori.

Listoja seuratessa ei ole koskaan tylsää. Viimeisin hämmentävä hetki sattui, kun Hullujen päivien ale-artikkeleita pudotettiin listalta tuosta noin hupsis vain, ja samalla nollattiin tuotteiden kaikissa muissa liikkeissä tapahtunut myynti.

Johtuiko Hullujen päivien hintahulinan sivuuttaminen pelkästään hinnoittelusta vai listasääntöjen kohdan 4.2d laiminlyönnistä?

”Myynniksi ei hyväksytä muun muassa kaikenlaista levy-yhtiön, tukku- tai jälleenmyyjän, artistin tai muun toimijan toimintaa, jolla pyritään keinotekoisesti vääristämään tai muuten vaikuttamaan listan oikeellisuuteen.”

Eikö Hullujen päivien myynnin sivuuttaminen nimenomaan vaikuttanut listan oikeellisuuteen? Ja mikä ihmeen ”muun muassa”? Keksitäänkö näitä rajoitteita tarpeen mukaan erikseen?

Suomen listoista voi muutenkin nostaa esiin lukuisia kysymyksiä, joista käsitellään nyt muutamaa:

Miksi albumilistakelpoisen fyysisen albumin verottoman tukkuhinnan pitää olla kahdeksan euroa, kun se ei päde digikaupassa?

Mitä järkeä on midprice-listassa?

Miksi viikkomyyntilukuja ei kerrota julkisuuteen?

Miksi päivittäistavarakauppojen ja huoltoasemamarkettien mittavaa levymyyntiä ei huomioida?

Eikö Suomi ansaitse mahdollisimman laajalla otannalla mahdollisimman helpoin säännöin laaditun albumilistan? Miten pelkällä hinnalla voitaisiin vääristää listaa? Halpa hinta ei tee levystä automaattisesti suosittua. Toki listakelpoisella musiikilla pitää olla hinta, mutta sen ei tarvitsisi olla kahdeksan euroa, vaan esimerkiksi kolme tai neljä. Tällä päästäisiin eroon myös midprice-listasta, jonka ansiot liittyvät lähinnä asioiden sotkemiseen.

Myyntilukujen avoimuus taas toisi rutkasti lisää uskottavuutta koko listalle, vaikka luvut olisivat alhaisiakin. Eihän esimerkiksi Britanniassakaan jätetä kertomatta, jos viikon ykkösalbumi sattuu myymään todella vähän. Listoja ei muutenkaan laadita ensisijaisesti yleisölle vaan musiikkibisneksen ja -median käyttöön.

Onko Suomi poplistojen kehitysmaa? Kehitysmaalla tarkoitetaan tässä virallisen listan asemaa, oikeellisuutta ja arvostusta, ei niinkään sääntöjen mekaanista ajantasaisuutta. Mitä ajattelevat levy-yhtiöt?

”Albumilistalla ei enää ole samanlaista merkitystä toiminnallamme kuin vielä muutama vuosi sitten. On toki hyvä, että on olemassa erilaisia mittareita, jotka antavat suuntaa esimerkiksi levymyynnin kehityksestä verrattuna muihin julkaisuihin”, myöntää Fullsteamin toimitusjohtaja Juha Kyyrö.

Hänen mielestään myyntiluvut voisivat aivan hyvin olla julkisia.

”Ongelmana tässä on se, että kaikki myynnit eivät kirjaudu listalle, joten myyntiluvut eivät olisi kuitenkaan oikeita. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ymmärtääkseni aika pitkälti kaikki myynnit saadaan osaksi listaa, jolloin se toimii oikeasti hyvänä mittarina albumien suosiolle.”

Listalle ei tietenkään voida laskea esimerkiksi keikkapaikoilla tapahtuvaa myyntiä, mutta miksei päivittäistavarakauppoja oteta mukaan? Poptorin Erkki Puumalainen näkee nykymuotoisen albumilistan ajavan vain IFPI:n etuja – eli lista toimii kasana erilaisia rajoitteita, joiden myötä huomioidaan vain pienen joukon intressit ja kulutustottumukset. Se on ongelmallista, etenkin koska kyse on maamme virallisesta listasta.

Miksi viralliselle listalle eivät kelpaa edulliset päivittäistavarakaupoissa myydyt levyt? Koska siellä myytävä musiikki on ”vääränlaista” ja ”liian halpaa”?

”Listojen muokkaamat mielikuvat artistin suosiosta johtavat usein harhaan. Viralliselta albumilistalta pitäisi heijastua se, mikä on oikeasti suosittua. Markkinatalouden veturina toimii kuluttaja, eivät rajoitteita asettavat järjestöt ja listalaatijat”, Puumalainen sanoo ja jatkaa:

”Äänilevy ostetaan usein hetken mielijohteesta kuten aikakauslehti. Jos heavydiggari hankkii mökille ajaessaan levyllisen haitarimusiikkia marketista, hänen ostonsa tulisi rekisteröityä edes jollekin listalle siinä missä kivijalkakaupasta ostetun heavyalbuminkin.”

Niinpä. Päivittäistavarakauppojen merkitys musiikin jakelukanavana on kiistaton, jopa Starbucks-kahviloissa myydyt levyt otetaan mukaan Yhdysvalloissa.

Jos esimerkiksi Lauri Tähkä ja Elonkerjuun Tuhannen riemua -levyä olisi muutama vuosi sitten myyty päivittäistavarakaupoissa alle kympillä, sitä olisi oletettavasti mennyt kaupaksi satoja tuhansia kappaleita. Eivätkö tällaiset menestystarinat toisi musiikkibisnekselle nimenomaan positiivista julkisuutta?

Esimerkiksi Poptorin julkaisemaa Tyyne ja Martta -duon On nainen kaunis ihiminen -albumia (2010) on ostettu yli 20 000 kappaletta ilman minkäänlaisia listasijoja. Syitä saattaa löytyä monia, mutta saavatko hinta ja jakelukanavat olla menestyksen tunnustamisen esteenä?

Vähän kuin perussuomalaisten vaalimenestyksen aiheuttamat reaktiot niin sanotun sivistyneistön keskuudessa: antaa kaikkien kukkien kukkia niin kauan kuin ne kukkivat oikein.

Kirjoittaja toimittaa näillä sivuilla torstaisin julkaistavaa Rumban Albumilistaa, joka perustuu erikoisliikkeiden raportoimaan myyntiin.

Suomen virallinen albumilista torstaisin klo 18 Radio Aallossa. Timo Pennasen Listablogi jakaa tietoa ja huomioita Suomen musiikkilistoista ennen ja nyt.