CMX julkaisee uutta perjantaina – Rumban kriitikot nimesivät suosikkinsa yhtyeen katalogista

02.12.2014

CMX esittelee 5. joulukuuta uuden Rakkaudessa ja sodassa -singlen, joka enteilee alkuvuodesta ilmestyvää albumia. Singlen kansitaidetta voi ihailla yhtyeen Facebook-sivulla.

Bändin aktivoituminen innoitti Rumban toimituksen listaamaan omia CMX-suosikkejaan. Lue alta, mitkä albumit Saku Schildt, Jean Ramsay, Niko Peltonen, Jarkko Fräntilä, Juha Wakonen ja Tomi Palsa nostavat bändin julkaisukatalogin kärkeen.

Ja jos haluat tehdä pikantin aikamatkan menneisyyteen, vuonna 1994 alun perin julkaistun Aura-albumin levyarvion voit lukea täältä.

”Järki sanoo, että Aura – onhan sillä suomalaisen populaarimusiikin hienoimpiin hetkiin kuuluva Talvipäivänseisaus sekä levyn nimikappaleen, Elokuun kruunun ja Kultanaamion kaltaisia CMX-ikivihreitä. Sydän sanoo kuitenkin, että Rautakantele, sillä albumi toimi minulle porttina bändin maailmaan ja aiheuttaa erittäin vahvoja nostalgiakutituksia. Levy on myös kokonaisuutena jämäkämpi kuin rönsyilevä Aura. Kirosäkeet saa hyräilemään mukana, Pelasta maailma huokuu takkatulimaista lämpöä ja Yöllisiä sekä albumin nimikappale ovat sellaista rockia, jota mikään muu yhtye maailmassa ei osaa tehdä.”

– Saku Schildt

Dinosaurus Stereophonicus. Objektiivisesti ajatellen pitäisi vastata jotain muuta, mutta tämä möhkälemäinen, jähmeä ja pakkaspäivältä Siperiassa tuntuva eepos on soinut viime vuosina CMX-levyistä eniten. Nimensä mukaisesti hidasliikkeinen jätti, jota tulee kuunneltua silloin, kun ei ole kiirettä mihinkään. Sisältää suunnattoman musiikillisen kauneuden hetkiä ja tarkkaan ajoitettuja ärjähdyksiä. Huikea levy.”

– Niko Peltonen

”Oma CMX-suosikkini taitaa olla Aura. Se oli varhaistuotannon helposti lähestyttävä pop-helmi. CMX oli yhtyeenä vielä melko nuori ja nälkäinen, eikä se ollut vielä ajelehtinut punk-juuriltaan liian syvälle progesuohon. Kappalemateriaali Auralla on hämmästyttävän vahvaa kautta linjan. Kai sekin kertoo jotakin bändin silloisesta sävellysterästä, että levylle ei saatu mahtumaan omaa suosikkikappalettani Saatanaa, vaan se päätyi Ruoste-singlen bonuskappaleeksi.

Yleisesti ottaen pidän kyllä siitä, että yhtyeet vaativat kuulijoiltaan paljon ja haluavat tehdä keskenään hyvinkin poikkeavia levyjä. Arvostan siis suuresti monia myöhempien aikojen levyjärkäleitäkin, mutta kyllä Aura on bändin levyistä selkeästi kovimmassa kulutuksessa.”

– Tomi Palsa

Aura ilmestyi vuonna 1994. Olin lukion ensimmäisellä luokalla, ja totta kai CMX iski kuin kivi suoraan aivan vitullisen rasittavan taiteilijasielun sydänristikkoon. Elokuun kruunu ja Talvipäivänseisaus kumahtivat kovaa, mutta eritysen tymäkästi kärsivän nörtin hermokeskukseen iski tietenkin Ruoste.

En ole kuunnellut Auraa yli 18 vuoteen. Enkä kuuntele. En ole kuunnellut CMX:ää ylipäätään yhtä moneen vuoteen. Jotkut asiat on jätettävä lukioon. Doors, blossi, älyämpäri, Red Hot Chili Peppers ja CMX. Onhan noita.”

– Jarkko Fräntilä

”CMX:n paras levy on helppo nimetä, koska on vain yksi oikea vastaus: Aura. Albumin julkaisuhetkellä yhtye iski todella lujaa nuoren runopojan tajuntaani kalevalaista kansanperinnettä, salatieteitä ja viistoa yhteiskuntakritiikkiä yhdistelevillä sanoituksillaan sekä äkkiväärillä kappaleillaan.

Bändissä oli vielä jäljellä salaperäisyyttä ja vaarallisuutta, ja se tuntui haluavan melkein jakomielisesti sekä satuttaa että helliä kuulijaansa. Aura on yksinkertaisesti yksi parhaista koskaan julkaistuista suomalaisista rocklevyistä.”

– Juha Wakonen

”Innostuin CMX:stä luettuani Rumbasta Samuli Knuutin viiden tähden arvion läpimurtolevystä Aura (1994). Ilmeiset poppibiisit Elokuun kruunu ja Kultanaamio tekivät pakahduttavassa romanttisuudessaan vaikutuksen, mutta sellaiset introvertit jyrät kuin Työt ja päivät ja Talvipäivänseisaus johdattivat syvemmälle, aina Veljeskunnan (1991) ja Tanssitauti-ep:n (1990) ääreen.

Yrjänä teki vaikutuksen kirjoittajana etenkin runollisten ja aforististen, auki jääneiden lauseidensa kautta, joista osa kulkee sydämessä yhä (Talvipäivänseisauksen ”ja maa on kevyt käydä, lumivalkoinen” palaa aina mieleen ensilumen myötä, tai Metallipurkauksen hymyilyttävä ”sielu on metallipurkaus helvetin ammustehtaalta”), vaikken CMX:ää ole vuosiin kuunnellutkaan.

Yhtenä lempibiisinä on vieläkin kaavasta poikkeava Helvetin hyvä paimen, sillä vieläkään en osaa, onko kyseessä adjektiivi vai paimenen viitekehys – onko paimen ”helvetin hyvä”, vai ”hyvä” siitä riippumatta, että on helvetissä/stä (tai juuri sen takia, tai molempia, jos Yrjänän tuntee).”

– Jean Ramsay

Lisää luettavaa