Levyarvio: Pharrell Williams laulaa kaikille maailman naisille – ja hyvin epämiellyttävällä sivujuonteella

24.03.2014

Anton Vanha-Majamaa arvioi Pharrellin uutuuslevyn maaliskuun Rumbaan. Vaatimattomaksi jäi pistesaalis.

Teksti: Anton Vanha-Majamaa

Pharrell Williams: Girl
Columbia
1-puoli

Pharrell_GirlKirjailija, kriitikko, esseisti ja naisasianainen Virginia Woolf kirjoitti vuonna 1928 teoksessaan Oma huone seuraavasti: “Naisella pitää olla omaa rahaa ja oma huone, jos hän aikoo kirjoittaa.” Ajatus oli suora ja provosoiva, sillä elettiin yhä aikaa, jossa nämä etuoikeudet eivät olleet itsestäänselvyyksiä.

Woolf ei itse saanut sitä muodollista koulutusta, joka hänen veljilleen suotiin. Hän alleviivaakin teoksessaan koulutuksen tärkeyttä. Osoittaakseen sen, kuinka miehelle ja naiselle ei yhteiskunnassa anneta samoja työkaluja, hän keksii William Shakespearelle fiktiivisen siskon, Judithin.

Kun Judith ottaa kirjan käteensä, se on pois jostakin kotiaskareesta ja häntä rangaistaan. Itsensä kehittäminen on etuoikeus, ja sellaisena varattu miehille. Judith ja William ovat lähtökohtaisesti yhtä lahjakkaita, mutta vain toisella on mahdollisuus kehittää kykyjään ja tulla tunnetuksi.

Oman huoneen perusteesit tuntuvat nykylukijan silmään tietenkin itsestäänselviltä, mutta tasa-arvo on silti edelleen ajankohtainen ja relevantti kysymys. Kysykää vaikka Pharrell Williamsilta. Hänen toinen soololevynsä on nimeltään Girl.

Syynä 40-vuotiaan “tuottajavelhon” äkilliseen naisasiamieheyteen lienee hänen Robin Thickelle tuottamansa Blurred Lines, joka lukeutuu viime vuosien oksettavimpiin kulttuurituotteisiin. Sen video, jolla vauvannaamainen Pharrellkin erehtyy esiintymään, synnytti ilmestymisensä myötä paljon keskustelua.

Videolla Robin Thicke, Pharrell ja T.I. joraavat pukeutuneina, kun heissä kiehnäävät naiset ovat alasti. Yhdessä otoksessa eräs naisista yskii, kun Thicke puhaltaa tupakansavut tämän naamalle. Sitten jorataan lisää. Teksti rohkaisee käymään naiseen käsiksi, vaikka tämä vähän empisikin. Biisin nimi viittaa häilyviin rajoihin.

Tunnelma videolla on häijy. Jos joku naisista avaisi suunsa, saisi hän varmasti nenilleen.

Mikä on paras tapa vastata syytöksiin seksismistä, misogyniasta ja naisten esineellistämisestä? Teemalevy, jonka nimi on Girl, ja joka käsittelee naista? Näin Pharrell tuntuu ajattelevan.

Kolme listaykköstä vuoden sisään ansainnut artisti tekee sen virheoletuksen, että yksinkertaisesti puhumalla naisista heidät tehdään näkyvämmiksi ja arvostetummiksi. On kuitenkin alkeellinen ajatus, että naisten – “ihan kaikkien naisten” – kauneutta alleviivaamalla muutettaisiin mitenkään peruskaavaa. Siinä naisen täytyy olla kaunis, ja miehen täytyy se hänelle kertoa. Naiseus toteutuu miehen kautta. Pharrell luulee edistävänsä tasa-arvoa, mutta samalla hän vahvistaa niitä sukupuolirooleja, joiden puitteissa todellinen tasa-arvo ei koskaan voi toteutua.

Levyä promotessaan Pharrell on visioinut tulevaisuutta, jossa 75% vallasta lankeaa naisten käsiin. Tämän toteutuessa hän haluaa olla vastakkainasettelun “oikealla puolella”. Girl on siis lähinnä kortti, jolla osoittaa, että Pharrell diggaa naisia.

Jos artisti olisi valinnut aiemmat uravetonsa tarkemmin, ei tällaista todistelua ehkä tarvittaisi.

Girlin arvomaailmasta ei tulisi varmaankaan kirjoitettua, ellei muusikko itse olisi sitä nostanut keskiöön. Se ei eroa mitenkään olennaisesti Lady Gagan, Beyoncén tai Justin Timberlaken vastaavista. Videoissa tanssivat paperinuket ovat pukeutuneet vähän eri asioihin – miehet enemmän, naiset vähemmän – mutta arvomaailma on identtinen.

Musiikillisesti albumi on niin harmaa, ettei tunnejälkeä jää: paikoin miellyttävää diskopastissia, useimmiten täysin yhdentekevää retrohöttöä. Samankaltaisuus Justin Timberlaken turpeaan The 20/20 Experienceen ei ole sattumaa, sillä levyt alkavat tismalleen samalla introlla. Timberlake on myös mukana lurittelemassa vaimostaan.

Jostain syystä Pharrell on koko uransa ajan syöttänyt hienoimmat biisinsä toisille ja jättänyt itselleen jämäpalat. Ikään kuin hän ei uskoisi omaan poppariuteensa tarpeeksi. Tai ehkä hän uskoo vähän liikaakin. Girl on levy, jolla tympeään animaatioon tilattu feelgood-renkutus Happy esiintyy edukseen.

Sen ohella viehättää Daft Punkin väsäämä Gust of Wind, joka kuulostaa tosin lähinnä Daft Punkilta. Ja siitähän kaikki nykyään pitävät.

Arvio on julkaistu Rumbassa 3/14.

Lisää luettavaa