Haastattelussa Waves of the Echo: pohjoisen jyrmyt yrittävät soittaa iloista musiikkia, mutta saavatkin aikaan haikeutta

30.05.2015

Helsinkiläinen indieorkesteri Waves of the Echo julkaisee Fading Daylight, Bright Nights -albuminsa 8. kesäkuuta. Ensi viikolla orkesteri esittelee Rumban sivuilla uuden musiikkivideonsa, mutta ensi alkuun Tuomas Aflecht kyselee orkesterilta päällimmäiset sen synnystä ja tarkoitusperistä.

Mihin maailmaan kuulija päätyy laittaessaan debyyttialbuminne Fading Daylight, Bright Nights soimaan? 

”Kun bändiä pistettiin pystyyn, yritimme soittaa niin positiivista ja iloista musaa kuin tällaiset pohjoisen jyrmyt osaavat tehdä. Silti biiseihimme näyttää kuitenkin aina takertuvan kaihoa, vaikkei sitä itse tarkoituksellisesti haettaisikaan.

Rytmi on meille tärkeä elementti, ja rumpalillamme on aina villejä viidakon rytmejä juoksutrikoidensa taskussa. Levyllä on monenlaisia tunnelmia. Esimerkiksi aloitusbiisi Foreverin tunnelmaksi haettiin sitä fiilistä, kun kuulee muuttolintujen laulun pitkästä aikaa kertaa keväällä pitkän talven jälkeen. Kyllä tämän levyn mielikuvat liittyvät kaikki tavalla tai toisella kesään ja valoisaan yöhön.”

Mitä uutta WotE tuo Suomen musiikkiskeneen?

”Toivoaksemme emme ainakaan tuo mitään nopeasti pilaantuvaa. Nimestämme huolimatta emme pyri aallonharjalle, vaan olemme mieluummin eräänlaisia musiikillisia syvänmerensukeltajia, jos näin voi sanoa. Osa levyn biiseistä on melkein viisi vuotta vanhoja, ja omiin korviimme ne kuulostavat edelleen hyviltä ja tuoreilta.”

Julkaisette albuminne omakustanteena. Miksi päädyitte tämänlaiseen ratkaisuun, vaikka olette muuten Solitia lähellä?

”Neuvottelimme kunnolla levydiilistä ainoastaan yhden ison lafkan kanssa, ja kun se lopulta kariutui parin kuukauden odottelun jälkeen, emme halunneet enää pitkittää levyn julkaisua. Olemme aika harjaantuneita tee-se-itse-miehiä, joten päätös tämän levyn julkaisemisesta DIY-hengessä syntyi lopulta varsin vaivattomasti.

Nykyäänhän pienemmät bändit muutenkin maksavat usein masterinsa omasta pussista, ja sitten levy-yhtiö hoitaa julkaisun. 10 vuotta sitten omakustanteen julkaiseminen oli paljon hankalampaa, mutta nykyään digitaalisen levyn saaminen maailman joka kolkkaan on parin klikkauksen päässä.

Promootio on kuitenkin tosi tärkeää, koska nykyään julkaistaan niin valtava määrä musaa joka päivä, että massaan hukkuu todella helposti. Soliti oli meille luonteva vaihtoehto PR:n hoitamiseen, koska olimme törmänneet Nickiin jo aiemmin monissa yhteyksissä.

Basistimme Janne soitti aikoinaan Mummypowderin levyllä, jonka tuotti Nick. Kitaristimme Tomin pikkuveli Teppo taas soittaa Big Wave Ridersissa, ja kun ollaan soitettu niiden kanssa keikkoja, on Nick ollut siellä pyörimässä ja myhäilemässä. Soliti on tehnyt todella loistavaa työtä emmekä varmasti olisi saaneet esimerkiksi YleX:llä niin paljon näkyvyyttä ilman Nickin vaivannäköä.”

Nykyisin sarjakuvahahmot ja supersankarit ovat kovassa nosteessa. Minkälainen supersankari WotE olisi?

”Sellainen kuin logomme Waves Bird. Se vetää pataan kaikkia, jotka yrittävät ottaa sen jyviä tai haukkuvat meidän biisejä! Muuten se on leppoisa kaveri, jolla on leveä hymy päällä koko ajan.”

Kerroitte levyn nimen tulevan pohjoisista luonnonilmiöistä, kannessa ollaan kuitenkin isossa kaupungissa. Millaisesta paikasta Waves of the Echo on kotoisin?

”Kyllä meidän juuret on syvällä brittipopissa ja New Orderissa, mutta toisaalta myös suomalaisessa mökkimaisemassa. Tavallaan tässäkin heijastuu levyn nimen edustama tietynlainen ambivalentti tila elämän erilaisissa ristivedoissa. Sekä maaseudun seesteinen rauha että kaupungin dekadentti syke kutkuttelevat mieliämme.

Levyn ja singlejen kuvissa on juuri sitä fiilistä, kun illat pimenevät ja kaupungin valot rupeavat välkkymään. Kun kysyimme ystävältämme valokuvaaja Maiju Tommilalta, olisiko jotain hyvää kuvaa levyyn, jonka nimeksi tulee Fading Daylight, Bright Nights, hän ehdotti levynkanneksi kuvaa Aasian-reissultaan.

Nähtyämme kuvan tiesimme saman tien, että siinä olisi tulevan levymme kansi. Se oli heti selvä.”

Minkälainen kokemus Stage haltuun -kilpailu oli?

”Jännittävä! Sen keikan jälkeen naureskelimme takahuoneessa, ettei ole ennen noin paljon jännittänyt keikalla. Siinä oli mogulit tuomarin pöydissä kädet puuskassa. Saimme tosi hyvää palautetta ja kaikkiaan kilpailu oli oikein mukava kokemus, vaikka lähtökohtaisesti nuo eivät ole kaikkein miellyttävimpiä esiintymistilanteita.”

Musiikissanne on paljon syntetisaattoreita. Miksi syntikat ovat tulleet näin kovalla vauhdilla takaisin musiikkiin yleisellä tasolla?

”Syntikoiden kanssa mikä vain on mahdollista. Niistä saa kaikki maailman soundit ja vielä enemmänkin. Jos vaikka kuuntelee Future Islandsia, niin ei tule mieleenkään, että se vaatisi kitaroita.

Syntikoiden kanssa on hauska näpertää ja tuntuukin, että niiden soundien etsiskelyyn menee kymmenen kertaa enemmän aikaa kuin vaikka kitararaitojen soittoon. Teimme osan levyn biiseistä Karo Bromanin Merihaassa sijaitsevassa studiossa, ja siellä on pari herkkupalaa, kuten Juno 106. Myös Karon duunipaikalla on tajuton määrä erilaisia vintagesyntikoita. Niitä joitakin käytettiin hyväksi, mutta kyllä suurin osa synista tehtiin ihan perusplugareilla.

Varmasti juuri tietokoneiden kanssa käytettävät halvat plugarit ovat iso syy siihen, miksi syntikkasoundit ovat niin kovasti pinnalla. Kaikilla on mahdollisuus saada suunnilleen samoja soundeja, joita kalliissa syntikoissa on. Livenä käytämme 1990-luvun Yamahan CS-2X:ää.”

Missä WotE on vuonna 2020?

”Emme ole laatineet varsinaisia viisivuotissuunnitelmia, mutta tietenkin toivomme, että olemme menneet kaikilla rintamilla eteenpäin ja tehneet entistä parempaa musiikkia entistä laajemmille yleisöille. Emme ole varsinaisesti kiirehtineet ensimmäisen levymme kanssa, jatkossa saamme toivottavasti hieman ripeämpään tahtiin tuotoksiamme jakoon.

Vuonna 2020 julkaisemme toivottavasti neljännen albumimme ja soitamme sen tiimoilta paljon keikkoja sekä lähellä että kaukana!”

Sähköpostitse lähetetyt vastaukset on merkitty koko yhtyeen nimiin.

Lisää luettavaa