Britney Spears – Femme Fatale Tour, Destinee & Paris
Hartwall Areena, Helsinki
14.10.2011
Teksti: Mikael Helenius, kuvat: Nelly Tatti
Britney Spearsista kirjoittaessa on luontevaa aloittaa pohdiskelu poptähden persoonasta sosiaalipornomaisella otteella. Artistin julkista syöksykierrettä 2000-luvun puolivälissä seuranneet tekemiset ovat olleet listapopin saralla väkinäisiä. Käänteisesti tämä on johtunut tähdestä, eikä ajan tasalta pudonneista tuottajista.
Levyiltä on repäisty hienoja hittejä (Gimme More, Womanizer) ja videoilta löytyy hyviä ideoita, mutta Britneyn karisma on ollut vaisu. BB-annostuksena Britneyn silmistä voi olla näkevinään onton katseen, kun tähti kävelee musiikkivideolla tanssikuvionsa läpi rutiinilla ja lauluosuudet ovat vahvasti prosessoituja. Kun Lady Gaga ja Rihanna, poptaivaan suurimmat tähdet, tuntuvat elävän kaikissa musiikkinsa ja imagonsa seikoissa ja teemoissaan täysillä mukana, ei Britney saa otettua taustajoukkojensa luomuksia omikseen. Ne sovitetaan nukke-Britneyn ylle, välillä onnistuneesti mutta useammin kehnosti.
Britneyn kautta aikain toisen Suomen-esiintymisen lämmittelijän, Destinee & Paris -duon ongelmakohta on tuotanto. Kahdesta nuoresta vaaleaveriköstä, 17-vuotiaasta Destineesta ja kaksi vuotta nuoremmasta Parisista, koostuva yhtye herättää mielleyhtymän ”Hannah Montana x2 goes electropop”.
Vaikka lavapreesens ja poptähtimaneerit olivat molemmilla hallussa, teki esiintymisestä keskinkertaisen geneeriset kappaleet. Kaksikon tulevalla levyllä kuullaan versiointi Fleetwood Macin klassikosta Go Your Own Way, mikä olisi Helsingin keikalla voinut elävöittää esiintymistä.
Cover-annostuksena oma Celebration-kappale vaihtui kesken kaiken LMFAO:n jättihitti Party Rock Anthemiksi, jonka perään kaksikko osoitteli musiikillisuuttaan esittämällä Gnarls Barkleyn Crazyn pianon säestyksellä. Yhtyeen Youtube-kanavalta löytyy lisää covereita tunnetuista kappaleista, kuten Jessie J:n Price Tagista, Lady Gagan Born This Waystä sekä muista. Kenties menestystä tulee, jos Interscope Records löytää kaksikolle parempia omia kappaleita laulettavaksi, ettei tarvitse turvautua vain covereihin.
Britneyn tuotannosta sen sijaan voidaan puhua totutun positiivisissa merkeissä, sillä naiselle sellaisia hittejä kuten Baby One More Time ja …Oops! I Did It Again väsännyt Ruotsin pop-messias Max Martin vaikuttaa ja vakuuttaa taasen Britneyn taustalla. Alkuvuonna julkaistun Femme Fatalen hitit Till the World Ends ja dubstep-vaikutteella leikitellyt Hold It Against Me sisältävät molemmat Martinin kontribuutiota.
Femme Fatale -kiertueen teema on nimensä mukaisesti film noir -elokuvista tutun naismallin toisintoa: Spears on vaarallinen viettelijätär, joka kietoo jokaisen miehen pikkurillinsä ympärille ja viskaa sivuun omien motiiviensa tiellä.
Screeneillä pyörivän laskurin mukaisesti sekunnin tarkasti kello yhdeksän alkaneen esiintymisen alkuvideolla Spears päihittää joukon S.W.A.T-poliiseja nopeankin leikkauksen alta nähtävällä terättömällä liikehdinnällään. Mahtipontisen videon jälkeen Spears hypähti lauteille nahkapoliisien seurassa.
Kappaleiden välissä nähtiin lisää videopätkiä, joissa etsiväntapainen pohtii kuumeisesti tuon vaarallisen naisen luonnetta. Kappaleista useat esitetään omien teemojensa alaisina, kuten ninja/Japani, Egypti, rock sekä muita. Ajatusleikit eivät lähteneet lentoon, sillä ne eivät tuntuneet miltään muulta kuin ajatusleikeiltä. Välispiikkien ajan leveästi hymyilevä Britney on ihastuttava, mutta ei performanssien päätähtenä vakuuttava.
Tanssikuviot ja koreografiat toimivat ajoittain hienosti, vaikka Britneyn liikehdinnässä ei ollut terää. Kun aikaisemmin mainittujen poptähtien esiintymisistä näkyy sen kuuluisan 110%:n laittaminen peliin, kulkee Spears aavistuksen vajaakäynnillä. Komeasti välkehtivän shown ja äärimmäisen kovan settilistan sumuverhossa se oli helppo jättää huomioimatta.
Uudelta levyltä poimittujen kappaleiden lisäksi kuultiin vanhempia hittejä sopivan kitsaasti ripoteltuna. Baby, One More Time jatkui Rihannan S&M-kappaleella, minkä muodostama popin lähihistorian klassikkokaksikko oli hykerryttävän hienoa kuultavaa. Muista vanhemmista kappaleista Toxic uhkasi tampata itsensä kumoon uudistetulla rytmillään. Womanizer ja Gimme More toimivat, kuten myös vanhempi Slave 4 U. Silti oli erittäin ilahduttavaa, kuinka onnistuneesti settilista pystyttiin pitämään uuden levyn ympärillä.
Vaikka arvostelu sisältääkin runsaasti nihkeilyä, oli esiintyminen ehdottomasti kokemuksen arvoinen jo kutkuttavan mahtipontisen lopetuksen ansiosta. Päätöskappale Till The World Ends toteutettiin ekstaattisen räjähtävästi: Nostolavalla kattoon enkelinsiivissä liihottavan Britneyn ympärillä välkehtii, paperisilppua lentää ja pyrotekniikka huutaa.
Komeaa tanssijytkettä, hyviä melodioita ja mahtipontisia puitteita sisältänyt esiintyminen oli pääasiassa erittäin nautittava, mutta olisiko se voinut olla sitä tai vielä nautittavampikin jonkun toisen tähden luotsaamana?
