”Se, että Nukkuvan hirviön kertosäe on kuin jokin laimeampi hetki Ismo Alangon soolouralta, ei pysty vaimentamaan intoani Sielun veljien kaltaisen klassikkoyhtyeen paluusta”, hehkuttaa Ville Aalto uusimman Rumban Raidat-palstalla. Kuuntele kappaleet biisin nimeä klikkaamalla.
Arvioinut: Ville Aalto, kuva: Heini Lehväslaiho
Elbow: Neat Little Rows 
Brittiläisen setäindien karvaiset kuninkaat nousivat Seldom Seen Kid -albumillaan suurin piirtein niin suuriksi tähdiksi kuin viisi tavallisen näköistä liki nelikymppistä manchesterilaisjätkää voi. Opportunistisempi yhtye olisi alustanut seuraavaa levyä ilmeisellä hittisinglellä, mutta Elbow päätti tapojensa mukaisesti tehdä jotain ihan muuta – tällä kertaa siis julkaista kappaleen, jossa Guy Garvey pyytää rikkinäisen kuuloisen pianon säestyksellä pinoamaan luunsa riviin. Hitti tai ei, Neat Little Rows yhdistää makaaberin aiheen ja absurdin uskonnollisen symboliikan mieltäylentävään sävelmään ja energiseen soittoon. Kuten yhtyeen parhaat kappaleet, se saa haaveilemaan illasta ystävien kanssa pienessä pubissa, jonka katon läpi loistaa lagerinkeltainen kuu.
www.elbow.co.uk
Austra: Beat and the Pulse
The Knifen ystävät ihastunevat kanadalaiseen Austraan noin nanosekunnissa. Beat and the Pulse on kappale, jota kuunnellessaan voi kuvitella samaan aikaan olevansa sekä tanssilattialla että kummitusjunassa. Lisäpisteitä yhtye saa videosta, joka on kuin katkelma David Lynchin ohjaamasta taidepornoelokuvasta, eikä b-puolelta löytyvän kappaleen sympaattinen otsikko Young and Gay tee pahaa sekään. Vielä, kun julkaisijana toimii laatumerkki Domino, voi Austran kuvitella nousevan yhdeksi tämän vuoden indieilmiöistä.
www.myspace.com/austra
Lady Gaga: Born This Way 
Sukupuolirajat ylittävästä imagosta, rohkeista lausunnoista ja ylettömistä lavaspektaakkeleista huolimatta suhtaudun popfanina Lady Gagaan yhtä lämpimästi kuin hänen taannoiseen lihapukuunsa vannoutuneena vegetaristina. Neiti Germanotta on joka tapauksessa kasvanut sen mittakaavan tähdeksi, että hän voi rakentaa odotetun paluusinglensä Madonnan 1990-luvun hittien Voguen ja Express Yourselfin palasista. Erilaisuutta ylistävä Born This Way jää halvaksi kopioksi, vaikka Gagan pokka pitääkin edelleen.
www.ladygaga.com
Sielun veljet: Nukkuva hirviö
Jos minulle olisi muutama päivä sitten kerrottu, että pääsen pian kuuntelemaan uutta Sielun veljien singleä, olisin suositellut viestintuojalle vahvempia lääkkeitä. Vaan tässä se on! Nukkuvan hirviön säkeistö kuulostaa siltä, että parikymmentä vuotta uinunut mekaaninen painajaisolento olisi herännyt ruosteisesta unestaan, ja mikä tärkeämpää, se kuulostaa Sielun veljiltä. Se, että kertosäe on kuin jokin laimeampi hetki Ismo Alangon soolouralta, ei pysty vaimentamaan intoani klassikkoyhtyeen paluusta.
www.sielunveljet.com
The Strokes: Under Cover of Darkness
Strokesin kaverit haluaisivat niin kovasti, että olisi vielä vuoden 2001 elokuu. Ei sillä, etteikö järjetön terrorismin vastainen sota olisi sinänsä kurja homma, mutta ne yhtyeen epätasaiset kakkos- ja kolmosalbumit, huonosti menestyneet sooloprojektit ja kaikki. Under Cover of Darkness kuulostaa tismalleen samalta kuin kymmenen vuoden takaisen Is This It -klassikkoesikoisen kappaleet, mutta sävellyksenä se on vähän kehnompi. Eräs harvinainen piirre laulussa kuitenkin on: kokonaisuutta upeasti palveleva, melodinen kitarasoolo.
www.myspace.com/thestrokes
Von Hertzen Brothers: Angel’s Eyes
Suoran ja seitsenjakoisen rytmin välillä poukkoileva Angel’s Eyes todistaa, että Von Hertzen Brothers on kehittänyt itselleen todella tunnistettavan soinnin. Tällä kertaa loputtomasti kerrostettuja kitaroita ja lauluharmonioita rikastaa kosketinsoolo, josta välittyy sama virtuositeetti kuin kolmikon muustakin soitosta. Vaan ei voi mitään, minulle progressiivisen rockin lisukkeeksi kelpaa vain brittiläisten nummien mullantuoksu tai tähtialusten ylijäämäpolttoaine, ei hikinen miesenergia.
www.vonhertzenbrothers.com
The Wrecking Queens: Middle and Between
Kannattaako Suomessa perustaa keskitien englanninkielistä radiorockia soittava yhtye? Jos asiaa kysytään Samu Haberilta, vastaus lienee kyllä, mutta esimerkiksi Nerdeen tai Poor Seamusin jäsenet eivät välttämättä suosittelisi omaa uravalintaansa. Wrecking Queensin esikoissinkku on mukiinmenevä ja pätevästi tuotettu kappale, joka nimellään antaa ilmi tyylilajinsa ja ehkä myös ennustaa tulevaisuutensa. Nähtäväksi jää, putoaako yhtye samaan vaihtoehtopopin ja valtavirran väliseen kuiluun kuin niin moni kollegansa.
www.thewreckingqueens.net