Raidat 7/11: Suvi Isotalo, Bob Malmström, Peter Hook, Insomnium, The Black Keys, David Guetta, The Lonely Island

31.05.2011

”Minulla on ongelma liian hyvin tehdyn musiikin kanssa. Tästä syystä minulla on ongelma Suvi Isotalon uuden kappaleen kanssa. Se on liian täydellinen!” ihmettelee Matti Markkola Raidat-palstan ykkösbiisiä.

Teksti: Matti Markkola, kuva: Nauska

Suvi Isotalo: Minä en lähde koskaan pois

Minulla on ongelma liian hyvin tehdyn musiikin kanssa. Tästä syystä minulla on ongelma Suvi Isotalon uuden kappaleen kanssa. Se on liian täydellinen! Kun kuulin biisin vihellyskohdan ensimmäisen kerran, olin että jes, nyt on hyvä biisi! Mutta vihellys olikin lyhyt, se oli hallittu, se oli vain mauste. Se ei ollut kuin Wind of Change, jossa se vain jatkuu ja jatkuu ja koteloituu korvakäytävään. Suvin vihellys on liian hyvin upotettu maastoon, jonne on tehty liian helppoja polkuja tallattavaksi kaltaiselleni ihmiselle, joka tykkää eksyä ja törmätä puihin. Perkele, Suvi, sano seuraavassa kappaleessasi perkele! Ja vihellä sen perään. Sitten minä en lähde koskaan pois. Nyt melkein sen teen, mutta saat silti peukkua.

Peter Hook and the Light: Pictures in My Mind

Mitä äijät? Mitä Hooky? Mä oon messis mitä ikinä tapahtuuki! Tämä nettimeemi pamahti päähän, kun ensimmäisen kerran kuulin, että Hooky on mennyt levyttämään uudelleen Ian Curtis -vainaan jäämistöä. Toki Hookylla jos kenellä tässä maailmassa on oikeus koskea Joy Divisionin demoihin, mutta oliko oikeasti pakko? Oliko, Hooky? Ei sun aina tarvi olla messis, vaikka mitä ikinä tapahtuukin.

Bob Malmström: Eliten

No nyt on hyvä meininki! Juuri kun kaltaiseni enemmänkin pehmoporno- kuin hardcoremies oli vasta oppinut, mitä eroa on crabcorella ja animalcorella, tulee Suomesta yhtye, jonka tyyli on borgarcore. Bändillä on hyvä nimi, hyvä laulukieli, hyvät promokuvat, hyvät nettisivut ja hyvät taiteilijanimet. Musiikki? Ei se ihan hardkovaksi saa, mutta on se ihan hyvää corea. Erilaista musiikkia rapujuhliin. Skål!

Insomnium: Weather the Storm

Anteeksi kaikki metallipäät, mutta Rumban levyarviotoimittajan toiveesta arvostelen nyt heavy-musiikkia, vaikka raskaamman musiikin tuntemukseni on jäänyt viime vuosituhannelle. Tästä syystä en osaa sanoa joensuulaisen Insomniumin melodisesta death metal -kappaleesta – mitä se lajiltaan kai on – muuta kuin että se kuulostaa pääriffiä lukuunottamatta ihan nopeutetulta Amokin aikaiselta Sentencediltä. Ja tämä oli kehu. Kappaleella vierailee Mikael Stanne, joka on Dark Tranquillityn laulaja. Tämän katsoin Googlesta.

The Black Keys: Dearest

Tietenkin rumpali Patrick Carneyn, miehen, joka voittaisi milloin tahansa halutessaan Buddy Holly -kaksoisolentokilpailun, yhtye The Black Lips coveroi Buddy Hollya. Niinhän sen pitikin mennä. Mutta kuten niin monesti aiemminkin, ei uusi versio yllä alkuperäisen tasolle. 28. kesäkuuta julkaistava Holly-coverkokoelma, jolta tämäkin kappale löytyy, on silti hieno kunnianosoitus ja toivottavasti nostaa Buddy Hollya unholasta. Buddy Holly for president!

David Guetta feat. Florida and Nicki Minaj: Where Them Girls at

David Guetta tekee sitä sedulahousea, jota ei erota aikamme saatanasta, Black Eyed Peasistä, juuri mikään muu kuin se, että Guettalla on keskimäärin paremmat feattarit ja siedettävämmät biisit. Niin kuin tässäkin tapauksessa. Mutta ei: tärkein asia, hittimittari, ei mene tappiin. Se ei edes värähdä. 43-vuotias ranskalainen on luultavasti tehnyt tämän biisin vain siksi, että saisi nähdä Nicki Minajin sheikkaavan pebaa studiossa. Me muut joudumme menemään katsomaan sheikkaamista lähimpiin vaahtobileisiin, joissa tämä tulee soimaan.

The Lonely Island: Motherlover (feat. Justin Timberlake)

The Lonely Island on kuuminta huumorimusashittiä Amerikassa tällä hetkellä. Motherlover on jo vuosia vanha biisi, mutta julkaistaan vasta nyt singlenä, koska se on mukana trion toukokuussa julkaistavalla kakkoslevyllä. Onhan tämä taidokasta parodista satiiria, joka tosin vaatii liikkuvan kuvan tuekseen. Ihme juttu, ettei uusia suomisankareita tihrustava mediamme ole jo tarttunut Lonely Islandiin, sillä bändissähän on ehtaa härmäverta nimeltä Jorma Taccone! Wikipediassa kerrotaan, miten nimi lausutaan: yorma tuh-cone-nee.

Lisää luettavaa