Faith No More lupailee uutta albumia. Kysyimme tämän kunniaksi Rumban avustajilta, mikä on orkesterin vanhoista tuotoksista se kaikkein kovin.
Toimittanut: Saku Schildt
Faith No Moren basisti Billy Gould vahvisti Rolling Stone -lehdelle, että vanha sotaratsu on todella julkaisemassa uutta albumia ensi vuonna. Näin päättyi yhtyeen ympärillä tovin pyörinyt huhumylly. Onko uusi levy uhka vai mahdollisuus, se jää nähtäväksi. Ainakin bändin paluukeikat ovat olleet kovia!
Kysyimme uutisen kunniaksi Rumban avustajakunnalta, mikä Faith No More -albumi on tehnyt heihin suurimman vaikutuksen. Kisasta tuli odotetusti neljän kauppa, kun Introduce Yourself, The Real Thing, Angel Dust ja King for a Day Fool for a Lifetime saivat kukin ymmärrystä. Lue alta, kuka oli mitäkin mieltä ja millä perusteluilla.
Juttu saa jatkoa tuonnempana, kun suomalaiset muusikot saavat puheenvuoron ja vastaavasti nimeävät omat suosikkinsa bändin katalogista. Vastauksia on tähän mennessä tullut muun muassa Stam1nan, CMX:n, Stonen ja Profane Omenin jäseniltä, ja sen verran voin sanoa, että toimittajien ja muusikoiden vastaukset näyttävät painottuvan eri osastoille. Palataan asiaan!
Introduce Yourself (1987)
”Chuck Mosleyn luupäinen määkiminen, Big Jim Martinin metallityylin sahaus, lähes läpi levyn soiva kylmä syntikkamatto ja tuotannollisesti rosoinen jälki tekevät Introduce Yourselfistä vaikean palan Patton-ajan faneille. Hyi helvetti, totesin levyä ensi kertaa kuultuani.
Tämä on silti se albumi, jolla Faith No More löysi itsensä. Olen itsekin viimein löytänyt Introduce Yourselfin – onneksi jo vuosia sitten.
Faith No Moren kakkoslevy on kestänyt ajan hammasta paremmin kuin sen kaksi seuraajaa. Johtuen varmasti osaksi myös vähemmälle jääneestä soitosta. Kun epicit ja midlifecrisisit ovat soineet puhki ja sarjakuvahahmomainen Patton alkaa nyppiä, Introduce Yourselfin pisteliään kuoren alta löytyy muutamaa hutia lukuun ottamatta timanttinen Faith No More -albumi.”
– Jukka Hätinen
The Real Thing (1989)
”Tällä levyllä Faith No More ymmärsi, että se osaa tehdä hyviä pop-koukkuja, eikä yhtye vielä tuntenut tarvetta hukuttaa niitä (sinänsä ansiokkaan) taidekohelluksen alle.”
– Teemu Fiilin
”Heti aloitusbiisi From Out of Nowhere kiteyttää bändin parhaat puolet: hillitön rytmiryhmä, hirmuinen draivi, välittömästi tunnistettava soundi ja kerrasta mieleen juurtuva sävellys. Kun orkesteri vieraili vuonna 2009 Helsingin Kaisaniemessä ja aloitti varsinaisen settinsä tällä biisillä, adrenaliinivyöry oli pakahduttaa sydämen. Ennen Real Thingiä bändi oli vielä raakile, ja sen jälkeen yhtyeen musiikista alkoi aistia osin väkinäistä rajojen venyttämistä. Ehkä tämä oli sitten se lakipiste, jolla nuoruuden into ja kokemuksen tuoma näkemyksellisyys olivat parhaassa tasapainossa.”
– Saku Schildt
”Hermostunut, mielipuolinen ja voimallinen levy. Debyytti ei tehnyt suurta vaikutusta, mutta hämmentävyydessään ja energisyydessään tämä levy kolahti teinihevariin. Uusi laulaja Mike Patton laulaa levyllä pinkeästi, ei vielä pullistele taidoillaan, mutta todistaa olevansa bändin ääni ja vetovoimainen keulakuva. Levyn funkmetalli antoi syntyruiskeen pomppumetallille. Black Sabbath -coveri War Pigs osoittaa, että rockin juuret tunnetaan.”
– Viljami Puustinen
Angel Dust (1992)
”Faith No Moren paras levy on yhtyeen uraa jälkeenpäin ajatellen Angel Dust. Tämä on sinällään ihme, koska levy on synkkä ja kaoottinen, eikä se aluksi tuntunut ollenkaan tyydyttävältä iloluontoisesti meuhkaavan ja funk metal -vaiheessa massiivisen vaikutuksen tehneen Real Thingin jälkeen.”
”Angel Dustin vaikutus erityisesti alternative- ja nu metaliin ovat ilmeiset, mutta mikään yhtye ei ole pystynyt samaan vaikuttavuuteen edes alavireisillä kitaroilla ja karjumisella. Faith No Moren ulosanti tuossa vaiheessa uraa oli tiukkaa ja taiteellisesti kunnianhimoista. Kirskunta metallista intoilleen kitaristi Jim Martinin ja laaja-alaisempaan ilmaisuun pyrkineen muun bändin kesken kuuluu levyllä mielenkiintoisena ristiriitaisuutena.”
”Kuvaavaa on, että levystä blokattuja hetkiä kuulee edelleen mainoksissa, sen raitoja jauhetaan yhä ahkerasti covereina ja alun perin singlen b-puolelle jemmattu lintu vai kala -mietintää herättävä Commodores-cover Easy lienee yhtyeen suurin hitti.”
– Kimmo K. Koskinen
”The Real Thing oli se albumi, johon alkujaan ihastuin, mutta musiikillisesti on pakko vastata Angel Dust. Ihan vain Caffeinen räyhän (Faith No moren uran paras kappale), RV:n läskin munienkaivelun ja Roddy Bottumin hulvattoman homoseksuaalisten Be Aggressive -sanoitusten takia. Easy-coverista huolimatta.”
– Jarkko Fräntilä
King for a Day… Fool for a Lifetime (1995)
”The Real Thing ja Angel Dust kolisivat ilmestyessään kovimmin alttiiseen teinimieleen ja sisältävät ne klassisimmat raidat, mutta tämä on kestänyt toteutuksensa puolesta parhaiten aikaa. Vaikka levyyn on viskelty vaikutteita moneltakin eri suunnalta, tikat ovat paremmin nipussa kuin 1990-luvulla oli tapana.”
”Pattonin ääni on kypsynyt alkuaikojen naukumisesta ja Trey Spruancen kitarointi on vähemmän rähmäkäpäläistä kuin edeltäjällään. Kun nyt otin levyn uudestaan kuunteluun, tämähän kuulostaa yllättävän aulaavalta (kantasana: lounge). Jopa keski-ikäiseltä.”
”Roddy Bottum taisi olla levynteon aikaan sen verran käpiksessä, että edellisten albumien synamatot oli rullailtu pois lattioilta. Siltä osin tämä ei edusta sitä tyypillisintä FNM-soundia, johon korvat ehtivät tottua jo We Care a Lot– ja Introduce Yourself -aikoina. (Okei, ensiksi mainitun otin haltuun vasta jälkijättöisesti joskus Angel Dustin aikaan, kun vihdoin cd:n divarista löysin.) Missä muuten Chuck Mosley on nykyisin?”
– Janne Flinkkilä