Miksi musiikkivideoissa kuljetaan eteenpäin? Minne Kurt Vile on menossa, ja miksi? Videovilkaisu tutkii asiaa.
Teksti: Mikael Helenius, kuva: Matador
Matkanteko on yleinen raami elokuvien juonikuvioille, mutta toimii se musiikkivideoissakin. Alussa määriteltyä määränpäätä kohti kulkeminen käy hyvin juonen korvikkeena: matkan aikana hahmot tutustuvat toisiinsa, selvittävät konflikteja ja tavoitteena on määränpään saavuttaminen. Mutta saavuttavatko sen enää samat ihmiset, jotka lähtivät matkaan?
Musiikkivideoissa harvemmin kerrotaan pitkää tarinaa, vaan pääpaino on muutamassa kohtauksessa ja tunnetilassa. Jos hahmot keskittyvät kulkemiseen, niin miksi? Minne musiikkivideoissa kuljetaan?
Videot saattavat olla kiertueen aikana halvalla tekaistuja roadtrip-fiilistelyjä, kuten Beady Eyen Millionaire-biisin video, jota harkittiin tähänkin vilkaisuun. Edes rankka efektointi ei pelasta matkustamisen tyhjyyttä: miksi ajetaan autolla? Onko pointtina se, että miljonäärinä on aikaa ajella ympäriinsä Espanjassa? Vai onko tässä tarkoitus ollakaan mitään pointtia?
(Entäs The Verve sitten, jos tälle linjalle lähdetään? – Verkkoherra huom.)
Sen sijaan vaihtoehtopitkätukka Kurt Vile keskittyy kulkemaan jaloillaan, ja kenties jostain tarkastelun arvoisesta syystä.
14-vuotiaasta lähtien cd-r-julkaisuja tehtaillut Vile julkaisi juuri toisen levynsä vaihtoehtojätti Matador Recordsin riveissä. Jos Bruce Springsteen on jokaisen rehdin amerikkalaisen työmiehen ikoni, on Kurt Vile vastaava jokaiselle pois haalarityöstä pois halajavalle laiskurille. Miehen musiikki pohjaakin vahvasti Springsteenin edustamaan periamerikkalaiseen classic rockiin, mutta Pavementin ja Sonic Youthin kaltaisten vaihtoehtoyhtyeiden vaikuttamana.
Vile osaa tehdä autoradiokanaville sopivia rockralleja, kuten ammoinen Freeway ja uudelta Smoke Ring for My Halo -levyltä napsaistu Jesus Fever osoittavat. Viimeksi mainitun kappaleen video on tässä alla, katso vaikka ensin ja jatka sitten analyysiä.
Video on kuvattu miehen kotikaupungissa Philadelphiassa. Alussa nähdään kirkkojen päällä pönöttäviä ristejä. Philadelphiassa näyttää olevan paljon kirkkoja.
I pack my suitcase with myself but I’m already gone
I cringed myself with that atoning hell, but I’m already gone
Seuraavaksi ilmaantuu kuvaan Vile itse, joka kävelee kitaralaukku kädessään pitkin katuja. Pitchfork ehdottaa, että hän katsoo asioita joita katsojat eivät näe. Mitä hän katselee? Kirkkojen ristit ja kupolit nivoutunevat jollakin tavoin kappaleen vaikeaselkoiseen tekstiin.
Rennosti helisevän akustisen kitaran johdattelemana eteenpäin kulkeva Vile kuulostaa paljolti Sonic Youthin Thurston Moorelta.
Jesus fever is falling all over
you believers and lovers
Puolivälin aikoihin päästän itse ytimeen, määränpäähän. Vile kävelee hylättyyn tehtaaseen, jonka sisällä asetelmat heilahtavat: maisemat heijastuvat mieheen. Käänteistä matkustamista, siis.
Kauniita kaitafilminomaisia maisemia välkehtii eritoten miehen kitaraa vasten. Kitarasta tulvivat nuotit saattavat edustaa musiikin voimin niihin heijastuvien maisemien muistoja ja tuntemuksia.
Miksi Vile matkusti kaupungin halki soittamaan tehdashalliin? Herättävätkö tietyt muistot ja maisemat luovuuden?
Vaikka lyriikoista onkin himpun verran vaikea saada kiinni, on kappale vahvatuntoinen ja video visuaalisesti komea. Ulkoasuun lienee vaikuttanut vahvasti videon ohjaaja Ricardo Rivera, joka on myös osaava valokuvaaja.
Mitä jää käteen? Määränpää on musiikki. Onko Vile sama ihminen saavuttaessaan sen?