Björk on artisti, jota on vaikea coveroida – suomalainen jazz-kokoonpano onnistuu siinä kuitenkin mainiosti

Anna Brotkin käsittelee tällä kertaa cover-blogissaan Verneri Pohjola Quartetin tulkintaa Björkin Hyperballadista.

Teksti: Anna Brotkin, kuva: Verneri Pohjola

Joillain artisteilla on niin vahva oma ääni, ettei heidän tarvitse pelätä biisiensä tulevan raiskatuiksi kykykilpailuiden lavalla. Vai oletko koskaan kuullut kenenkään esittävän Björkiä tai Antony Hegartya Idolsissa? Kotimaisista Ville Ahosen tai Joose Keskitalon ei tarvitse myöskään olla huolissaan. Kyse ei ole siitä, etteivätkö heidän biisinsä olisi laulettavissa. Ne eivät vain ole muiden laulettavissa, koska ne elävät niin vahvassa siteessä tekijöihinsä.

Yksi tapa coveroida näitä omaäänisiä artisteja on hoitaa homma kokonaan eri genressä. Näin on tehnyt Verneri Pohjola tarttuessaan kvartettinsa kanssa Björkin Hyperballadiin. Viisiminuuttinen versio kumartaa alkuperäistä kohti ja sisältää vahvan Björk-fiiliksen, mutta vielä vahvemman Verneri Pohjola Quartet –fiiliksen. Siitähän hyvässä coverissa on kyse. Se kuulostaa enemmän uudelta esittäjältään, mutta ei unohda juuriaan.

Verneri Pohjola Quartetin Ancient History (2012) -levyltä löytyvä Hyperballad on hyper, sanan varsinaisessa merkityksessä: versioon on ommeltu sisään valtavasti pieniä yllätyksiä ja yksityiskohtia. Jos ne kaikki soisivat luuppina päällekkäin, voitaisiin lopputulos esittää Kiasmassa. Versiota jaksaa kuunnella monta kertaa putkeen ymmärtääkseen sitä paremmin. Pohjolan trumpetti on lohdullinen, aivan kuten Björkin tulkinta seitsemäntoista vuotta aiemmin.

Muistan vielä missä kuulin Hyperballadin ensimmäistä kertaa: rähjäisistä kuulokkeista Hyvinkään kaupunginkirjaston levyosastolla. Se syöpyi mieleeni heti ensikuuntelulla ja painautui syvemmälle vuosien saatossa. Minulle se on voimabiisi sanan varsinaisessa merkityksessä, enemmän kuin Alicia Keysin koko tuotanto yhteensä.

Verneri Pohjolan version kuulin ensimmäistä kertaa livenä Flow-festareiden Balloon Stagella. Biisi sopi paikkaan ja aikaan niin hyvin, että itku oli lähellä. Teini-iän kirjastokokemus palautui mieleeni. Kuin kotiin olisi tullut.

Kun pop-musiikkia coveroidaan akustisesti, on lopputulos valitettavan usein väljä ja hengetön panhuilulässähdys, musiikkia jota soitetaan kehäteiden halpahalleissa. ABBA ja Beatles ovat saaneet näistä osansa ja asianosaiset tuskin ovat versioista kovin innoissaan.

Tottahan toki Björkiä on coveroitu ennenkin, ja versio toisensa jälkeen epäonnistuttu. Esimerkiksi tämä Robynin versio Hyperballadista ei ole mielestäni mistään kotoisin. Robyn kuulostaa siltä kuin yrittäisi kaikin voimin voittaa halpaa Björk-imitaatiokilpailua. Yleisössä istuvan Björkin ilme videon kohdassa 01:40 kertoo kaiken tarvittavan. Robyn, älä nyt viitsi.

Olen aika varma, että Verneri Pohjola Quartetin version kuultuaan Björkillä olisi toisenlainen ilme. Se muistuttaisi leveää hymyä.

Alkuperäinen kappale:

Cover: