Taas uusi lahjakas hippityttö.
Alison Sudolin alias A Fine Frenzyn täytyy olla onnellinen tyttö. Ikää amerikkalaistytöllä on 23 vuotta, mutta cv:ssä komeilee esikoisalbumi One Cell in the Sea. Sudolin lailla kauniisti ja taitavasti laulavia biisintekijöitä on läntisen maailman rock-klubien ”lava on vapaa” -illat puolillaan, mutta hän on saanut äänensä ison levy-yhtiön julkaisulistalle.
Erottuakseen vaikkapa Neko Casesta, Cat Powerista, Katie Meluasta, Adelesta ja Amy McDonaldista sekä tietenkin Alanis Morissettesta, Tori Amosista, Kate Bushista ja Joni Mitchellistä hän ammentaa vaikutteita brittiläisestä stadionpopista ja islantilaisesta uturockista.
Muun muassa Rufus Wainwrightin ja The Stoogesin (!) lämppärinä kunnostautunut Sudol on musiikintekijänä ihan passeli. Itse soittamiensa pianomelodioiden kuljettamana Sudolin voimallinen ääni johdattaa tyttömäiseen satumaailmaan, missä ei ole pahoja poikia, vaan jänniä luontojuttuja.
Sudol ei käy läpi bushmaisia painajaisia tai amosmaisia seksipatoutumia, vaan hän työstää rehellistä hömppää. Jos Jenni Vartiainen ryhtyisi säveltämään, jälki saattaisi olla tällaista.