Pinnalle nousseen Moldy Peachesin miehenpuolen viides soolo.
Newyorkilaisen Moldy Peachesin markkina-arvo singahti pilviin Juno-elokuvan ja sen tunnussävelmänä kuultavan Anyone Else But Youn myötä. Vuonna 2001 ainoan albuminsa julkaisseen ”anti-folk”-duon aktivoituminen ei kuitenkaan vaikuta todennäköiseltä. Kimya Dawson ja Adam Green näyttävät viihtyvän paremmin omillaan.
Sixes & Sevens on jo viides Adam Greenin sooloalbumi, eikä muutosta entiseen ole tapahtunut. Julian Casablancasin ja Ryan Adamsin lähisukulaiselta näyttävä mies narisee yhä laiskasti pikkunokkelia, ironisia rallejaan.
Sixes and Sevens on pohjimmiltaan huumorimusiikkia, muttei kovin hauskaa. Löysästä asenteesta todistavat jo kappaleiden nimet: Sticky Ricki, Twee Twee Dance, Tropical Island ja niin edelleen.
Musiikillisesti levy on miellyttävä. Green maustaa akustista poppiaan glamrockilla, countrylla ja soulilla. Jos valehtelisin, sanoisinkin Sixes and Sevensin kuulostavan David Bowien, Glen Campbellin ja Sly Stonen kadonneelta yhteissessiolta.
Tosiasiassa se kuitenkin kuulostaa Bobby Connilta tai Weeniltä – ilman intohimoa. Green ei missään vaiheessa laita itseään likoon. Turvaväli säilyy, kuulija kyllästyy.