Kelvollisesti kanadalaisella keskitiellä.
On vaikea muistaa, milloin Bryan Adamsia olisi viimeksi voinut kuunnella ilman myötähäpeää. Ehkä Waking Up the Neighboursin aikaan vuonna 1991, lapsena. Nyt moinen ihme on käydä toistamiseen.
Keskitien keskikaistaa ajelevan kanalaisrockarin yhdestoista levy kantaa mielikuvituksettomasti nimeä 11, mutta sen sisältö ei onneksi ole yhtä pönäkkää kamaa.
Ilahduttavinta on se, että levy ei ole totutun imelä Adams-paketti. Toki mies piehtaroi edelleen romanttisten korulauseiden parissa, mutta musiikillisesti kokonaisuus tarjoaa suht eheää ja hyvällä tavalla kypsää radiorockia.
Osa kappaleista on oikeasti hyviä, eivätkä ne kökömmätkään ala varsinaisesti vituttaa. Levystä jää yllättävän teeskentelemätön ja tasavahva maku.
48-vuotias miljoonikko kuulostaa parhaalta ottaessaan mukaan country-elementtejä, slidekitaraa ja sen sellaista. Olisikohan täyskäännös juurimusiikin puoleen paikallaan? Uutta Run to Youta tai Summer of 69:a kun ei näytä enää syntyvän.