Vaaleansinisen Stratocasterin salaisuus
Tässä on yksinkertaisesti neljä levyllistä voisulaa kaadettuna verisuonitaudista kärsivän sielun päälle korvakäytävien kautta. Suurimman osan aikaa maistuu mahtavalta, hetkittäin alkaa teräsvanne puristaa jo rintaa, muutaman kerran maku tuntuu hieman eltaantuneelta, mutta heti perään palataan alkuperäiseen herkullisuusasetelmaan.
Baddingin kanssa levytetyllä materiaalilla Agents, hetkittäin The Young Beats, toimii vielä taustayhtyeenä. Suuren tulkitsijan ja herkän ihmisen matkassa oleminen antaa harvoin mahdollisuuden omien keihäiden teroittamiseen.
Tästä huolimatta klassikkokappaleiden ja ainutkertaisen tulkinnan lomasta pilkistelee sovitus- ja soundimaailma, joka pääsee näyttämään öljytyn hauiksensa koko komeudessaan vain pientä hetkeä myöhemmin.
Topi ”Perkeleen esiratsastaja” Sorsakosken kanssa ison A:n sointi siirtyy etulinjaan solistin vierelle ja jäljet ovat sen mukaiset. Kun ikivihreistä tehdään beat-versioita ja ne yhdistetään syvältä kumpuavaan ja aika-arvoja halveksuvaan lauluun, se on jo itsessään aseistariisuvaa.
Tärkeintä osaa tuossa harkitussa murhassa näyttelevät silti äärimmäisen terävällä silmällä tehdyt kappalevalinnat. Mollissa menevät melodiat sekä esimerkiksi Reino Helismaan ja Jussi Raittisen aika ajoin itsetuhon puolellekin menevät tekstit löytävät vastaavan metsän raskasmielisyyteen taipuvassa kuulijassa.
Jorma Kääriäisen astuttua molskille levytysten yleisilme siistiytyy. 2000-luvun äänityksissä soundi tuntuu jopa laimealta vajaan vuosikymmenen takaiseen ”pyyhitäänpäs perse moottorisahalla” -vyörytykseen verrattuna.
Puhtaat rock'n'roll-palat ovat kuitenkin pääsääntöisesti täyttä asiaa ja Kääriäisen poskienheilutus aina yhtä vakuuttavaa. Eikä liika siisteyskään vesitä komeita kappalevalintoja, esimerkkinä Emigrantin laulu. Jo lähtökohdat ovat kovat: säv. trad., san. Reino Helismaa.
Oma suosikkini laatikon sisällöstä on neljäs, instrumentaalikappaleista koostuva levy. Äänessä ainoastaan Esa Pulliaisen vaaleansininen Stratocaster.
Onko muuten sattumaa, että tuo väri sattuu muodostumaan kuin yllättäen sinisestä ja valkoisesta? Olemme muna vai kana -kysymyksen äärellä.
Viisi tähteä. Ja hattu pois päästä!