Soiva hajukuusi.
En tiedä, onko Kalle Ahola koskaan perehtynyt latinan kielen saloihin, mutta hänen luulisi tietävän hyvinkin tarkkaan, mitä mietelauseen ”sic transit gloria mundi” sisältö tarkoittaa.
Suomen parin kesän ajan suosituinta rock-yhtyettä luotsanneen Aholan kohdalla suuren yleisön kiinnostukselle kävi kuin yöksi sateeseen unohtuneelle festivaalihatulle. Jättisuosiota on seurannut viisi ihmistä ja koira -osaston yleisömenestys ja albumien päätyminen pikapikaa alennuskaukaloihin. Tosiaankin: niin katoaa maallinen kunnia.
Soiva hajukuusi ei tarjoa Aholan artistikuvaan mitään uutta. Samanlaisia kappaleita on herralta kuultu paljon kiinnostavampina moneen otteeseen. Suomineitomme on uusi yritelmä vuoden 1994 Verta, pornoa ja propagandaa -laulun teksti-ideoista.
Pervo-kappaleen tilitys Big Brotherin kaltaisten ohjelmien kautta julkisuuteen halajavista ei ole kovinkaan terävää piikittelyä.
Kallea käy melkein sääliksi. En olisi ikimaailmassa voinut kuvitella, että minulla olisi ikävä Don Huonoja vuonna 2008. Nyt tämä kevyesti kentahtava materiaali on yksinkertaisesti valjua.