Puolta pistettä vaille klassikkokamaa, toteaa Kimmo K. Koskinen Oranssi Pazuzun Valonielu-albumista.
Teksti: Kimmo K. Koskinen, kuva: Maija Lahtinen
Oranssi Pazuzu: Valonielu
Svart
Maailmanluokan hypnoblackiä.
Oranssi Pazuzu tuo aina mieleeni sanaparin musta hypnoosi. Mystinen tyhjyys väreilee hermoradoilla myös sen kolmannella albumilla. Nyt yhtye korostaa yhä enemmän drone-junnausta, mutta pitää laulut tiukasti blackmetallisena raakuntana. Yhdistelmä toimii paremmin kuin koskaan.
Yhtye rikastaa riipivän brutaalia ominaissointiaan rautalankakitaroilla ja paikoitellen myös hämmentävän eurotrance-vaikutteisilla kosketinsäpinöillä. Mikä ällistyttävintä, kaikki sulautuu erinomaisesti yhteen ja kokonaisvaikutelma on vakuuttava. Hitaammilla tempoilla ja yksinkertaisemmilla rakenteilla toimivan bändin ulosanti on omituisuudestaan huolimatta ihmeen lähestyttävää.
Levy on juuri sopivan pituinen, kun ottaa huomioon sen raskaan ja raastavan luonteen. Vivahteikas kappalekuusikko on nyansseiltaan rikas, mutta biisit pysyvät silti erossa liiasta tyylitempoilusta. Komeakantinen levy kirvoittaa useita ihokarvarefleksejä, oli kyse vapauttavasta sointuvaihdoksesta, jyrisevästä huippukohdasta tai vaanivasta yleistunnelmasta.
Arvio on julkaistu Rumbassa 9/13.