Haastava levy palkitsee kuulijansa ennenkuulemattomalla tavalla
Tämä levy on kulttuuriteko. Paluumuuttajana vuonna 1993 Suomeen palannut Arvi Kemppi (1931–2008) ei itse ehtinyt nähdä levyä valmiina, ja se onkin ainoa asia joka tällä levyllä on pielessä.
Kempin kokemukset, kuten Leningradin piiritys, karkotus Siperiaan ja paluu Suomeen 90-luvulla, vetävät vertoja lähes mille tahansa satumaan haikailulle suomalaisessa populaarimusiikissa. Tekee melkein mieli sanoa, että sitten Hiski Salomaan ei näin autenttista ääntä ole kuultu levyllä Suomessa. Toki Puna-armeijan kuoron solistina vietetyt vuodet kuuluvat Kempin äänessä slaavilaisena rehvakkuutena, mutta takana on jotain paljon vanhempaa ja kiehtovampaa.
Levyn laulut ovat Kempin keräämiä ja muistiin tallentamia Inkerinmaan kansanlauluja. On sensaatiomaista, että vuonna 2009 voidaan julkaista albumi, joka tallentaa yksilön kokemuksen kautta kirjoittamatonta suullista perinnettä tällä tavoin. Trumpetisti Antero Prihan ja Roope Aholan johdolla levy on tehty rennosti ja hyväntuulisesti. Se on kunniaksi työryhmälle, mutta myös Kempin valloittavalle persoonalle.