Amerikkalaiset ja ruotsalaiset räyhääjät tappelivat, kumpi voitti? Kimmo K. Koskinen arvioi Lamb of Godin ja Mustaschin levyt, ja pisteytyksistä voi hahmottaa yhden vastauksen otsikon kysymykseen.
Teksti: Kimmo K. Koskinen, kuva: Roadrunner
Lamb of God: Resolution
Roadrunner
Richmondilaisyhtye on noussut ärhäkän groove metalin ja teknisen kuolon yhdistelmällään metallimaailman isojen nimien joukkoon. Painottaminen tekniseen kikkailuun ja pintapuoliseen elosteluun on silti aina latistanut tunnelmaa. Edellislevy Wrath oli ansiokas irtiotto: bändi laajensi komeasti otteitaan ja tuntui keskittyvän instrumenttimasturbaation sijasta biiseihin, oivallisin tuloksin.
Nyt bändi ottaa käsijarrukäännöksen takaisinpäin ja pettymys on katkera. Parissa kappaleessa odotukset hivuttautuvat korkeammalle, mutta kokonaisuus on samanlaista ylisoitettua ja alisävellettyä mössöä kuin leijonanosa aiemmastakin tuotannosta. Sekavat kappaleet koitetaan kursia kasaan moninaisilla teknisillä konsteilla, mutta juuri ne rasittavat pahiten. Jyrätä yhtye kyllä osaa edelleen kelvosti.
On harmillista, että uusiutumisen merkkejä näyttänyt bändi ottaa rankasti takapakkia. Kun vääntöä todistetusti löytyisi myös biisien kirjoittamiseen, perustason prototyyppiluukutukseen ei voi olla tyytyväinen.
Mustasch: Sounds like Hell, Looks like Heaven
Gain
Maittavaa raskasrockia.
Osaavasti tyylejä yhdistelevä ruotsalaisbändi jatkaa sulavan helposti sulavan heavy rockin ilosanomaansa. Bändin otteissa vahvimmin kuuluu edelleen Kyussin groovaava stoner-paahto ja Danzigin pahaenteisen mukaansatempaava blues-poljento. Muita mielleyhtymiä saadaan tällä kertaa selkeämmin vanhan liiton thrash-osastolta, kun kohdakkoin riffit vievät aatokset Megadethiin ja Metallicaan.
Kuten ennenkin, vahva melodisuus ja roisin letkeä meininki ovat yhtyeen pistämättömät valtit. Haittaa ei ole myöskään siitä, että bändin kappaleet ovat tiiviitä ja helposti omaksuttavia ralleja, joiden parissa pää nytkyy, mutta aivoja ei liiemmin tarvitse vaivata. Autoileva kansanosa saa tästä taas erinomaista kaasuttelumusiikkia.
Kaikessa matalaotsaisuudessaankin Sounds like Hell, Looks like Heaven on pirun mukaansatempaava levy. Se potkii voimalla, ei vähiten todella jykevien soundien ansiosta. Vaikka levy ei ehkä ole kaikkein kestävintä kamaa, sen jytähermoon rankasti vetoavaa tenhoa ei voi kiistää.
Arviot on julkaistu Rumbassa 2/12. Kuuntele levyt Spotifyssa niiden nimeä klikkaamalla.