Arviokamppailussa Ruotomieli ja Von Hertzen Brothers: rockin Daavid ja Goljat kohtaavat

19.05.2013

Rumbassa 4/13 arvioitiin sekä Von Hertzenin veljesten että oululaisen Ruotomielen uudet albumit. Kumpi rockbändi sai kriitikolta suosiollisemman kohtelun, kotimaan kookas kansanvillitsijä vai pitkän linjan skenesuosikki?

Kuva: Matti Pyykkö

Von Hertzen Brothers: Nine Lives
Universal

Voi veljet, missä sienet?

Äh. Ensin uikutetaan monipuolisuuden ja haastavuuden perään, ja sitten kun niitä tarjotaan, kitistään hahmottomuudesta. Nyt kitistään, vaikka parin raidan kohdalla on syytä melkoiseen juhlaan.

Suurella melodialla silattu Flowers and Rust höristytti korvia jo radiossa: onko Soundgardenilta tullut uusi biisi? Levyn aloitusraita Insomnia nojaa sekin seattlelaisiin opinkappaleisiin. Mutta siinä se levyn erinomainen anti sitten melkein olikin. Kellutteleva päätös Prospect for Escape toimii myös, mutta väliin jäävä pihvi on massiivisen Lost in Timen lisäksi vain heinää ja pari sätkivää ötökkää.

Selkeähköstä metelöinti–akustinen-kahtiajakoisuudestaan huolimatta levyn punaista lankaa on vaikea hahmottaa, kaikki kappaleet kun ovat eri maata. Von Hertzenien taito ja uskallus loihtia moninaista musiikkia on kunnioitettavaa, mutta yhtye ei yksinkertaisesti ole kokeellisen aineiston tai kukkaiskuosisen folkpopin parissa likimainkaan yhtä kiinnostava kuin progerock-lestissä pysytellessään.

Kimmo K. Koskinen

Ruotomieli: Kovempi kuin muut
Mielilevyt

Oulun vanha koulukunta.

Ensi vuonna 15 vuotta täyttävän Ruotomielen viides albumi tarjoaa edeltäjiensä tavoin vahvasti kitaravetoista, yksinkertaista rockia psykedelialla, countrylla, noisella ja progella väritettynä. Kappaleet ovat simppeleistä tarinoista koostuvia singalongeja, jotka sisältävät runsaasti livevetoihin soveltuvia yleisönhuudatuskohtia.

Laulaja-kitaristi J. Aslak Räsänen tulkitsee mutkattomat kappaleet vahvalla äänellään ja hienolla intensiteetillä. Yhtyeen soitto toimii tarkasti yhteen. Lyriikoista kuuluu vahvana Dave Lindholmin henki, vaikka Räsäsen lauluääni ja artikulaatio tuovat välillä mieleen Toni Wirtasen.

Kovempi kuin muut etenee sujuvasti hikisen rockbändin kukkoilevin askelin mutta ei lunasta nimensä edellyttämiä odotuksia. Osa kappaleista menee harmillisen vaivattomasti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ehkä hieman yllättäen Ruotomieli onkin parhaimmillaan rauhallisemmissa kappaleissa kuten Tulitikkutyttö ja Ruuti ja höyhen.

Akseli Hiltunen

Arviot on julkaistu Rumbassa 4/13.

Lisää luettavaa