Lauantaiaamun ratoksi laitamme vastakkaisiin kulmauksiin Spinefarmin tuoreet kiinnitykset. Vetävätkö Mansen pirulaiset pidemmän korren kuin Ruotsin hurjat, vai toisin päin?
Kuva: Julien Etienne
Shining: VII: Född förlorare
Spinefarm
Seesteinen mutta yllätyksetön studioalbumi black metalin Guns N’ Rosesilta.
”Pystytkö järjestämään minulle spiidiä ennen keikkaamme?”, tiedusteli ruotsalaisen Shiningin liideri, laulusolisti Niklas Kvarforth haastatellessani miestä Helsingissä reilu vuosi sitten.
Kysymys ei yllättänyt, ovathan Kvarforthin huumesekoilut ja mielisairaalaretket dokumentoitu seikkaperäisesti alan lehdissä. Kuten miehen mielialalääkityskin.
Ilmeisesti lääkitys on alkanut tehota, sillä seitsemännellä albumillaan black metalin Guns N’ Roses soi seesteisemmin kuin koskaan. Jos Gunnarit tekisi black metalia, saattaisi se kuulostaa tältä.
”Olen tehnyt kappaleen Håkan Hemlinia eli Nordmania ajatellen. Juju on, etten ole kertonut hänelle tekstin kertovan heroiinista”, Kvarforth virnuili hotellin anniskeluravintolassa viskigrogi kädessään tuona aurinkoisena talvipäivänä.
Tuo kappale, Tillsammans är vi allt, kuuluu albumin kohokohtiin. Reilun yhdeksän minuutin mittainen synkkä ja eeppinen tunnelmapala, jota voi kutsua black metalin November Rainiksi. Toipuvan narkomaanin Hemlinin rooli on lähinnä kosmeettinen ja symbolinen.
Muu albumi on takuuvarmaa Shiningia, mutta neljän vuoden takaisen V: Halmstad -klassikon tasolle ei ylletä.
Nalle Österman
Medeia: Abandon All
Spinefarm
Hallitu kaaos ja maailmanloppu.
Tamperelainen Medeia jyrää, räimii, murjoo ja runnoo. Yhtyeen touhussa on äärimetalliyhtyeeksi viljalti nyansseja, ja ryskettä höystävät koskettimet, satunnaiset kuoro-osuudet, jopa jouset. Harvoinpa näin ankaraa tykitystä jaksaa kuunnella yhtä tiiviisti.
Medeia on todellista crossoveria. Vaihtoehtoiseksi death metaliksi tyylinsä määrittelevän bändin mäiske sisältää selkeitä sävyjä modernista deathcoresta, vanhakantaisesta kuolosta ja sinfonisesta black metalista. Näin muodoin sen luulisi kelpaavan mitä parahultasimmin niin viistotukkaisille emocore-teineille, vanhan liiton Entombed-faneille kuin kaiken maailman mustakaavuille.
Abandon All pursuaa synkkää intensiteettiä. Aiempaa tuotantoa astetta hitaammin louhiva myllytys tuntuu maaniselta mutta kertakaikkisen vakuuttavalta. Osasyy tähän löytyy bändin jämerästi roiskivasta otteesta: tekniseksi äityvää soitantaa ei ole tapettu tietoteknisellä täydellisyydentavoittelulla, vaan pysyy sopivan kaoottisena.
Ari Korpi
Arviot on julkaistu Rumbassa 7/11
Mitä mieltä itse olet? Shiningin levystä löytyy kolme biisiä Spotifysta, Medeian albumi puolestaan kokonaan. Kuuntele ja tuomitse!