Steen1 ehti jo ylistää omassa arviossaan B-Boysin uutuuden maasta taivaisiin, eikä levylle käy sen hullummin kriitikonkaan käsittelyssä.
Teksti: Anton Vanha-Majamaa, kuva: Capitol
Beastie Boys: Hot Sauce Committee Pt. 2
Capitol
Hiphop-konkareiden odotettu uutuus on rikas ja spontaani.
Juuri nyt on tilausta Beastie Boysille. Liki viisikymppisten Mike D:n, MCA:n ja Ad-Rockin muodostama hiphop-trio tekee kuin huomaamatta 2000-luvun parhaan levynsä. Hämäävästi nimetty Hot Sauce Committee Pt. 2 on spontaani ja hauska, ja sellaisena täydellinen antiteesi yliyrittäville nuorille kollegoille.
Juju on se, ettei keski-ikäistyneellä kolmikolla ole minkäänlaisia paineita. He voivat tehdä juuri sellaista musiikkia kuin itse haluavat. Ja silloin kun haluavat: Hot Sauce Committeen odotettu ykkösosa tipahti tuotantolimboon ja korvautui lopulta kakkosella.
Sisältö on ehtaa Beastie Boysia: rikkaita popkulttuuriviittauksia, monikerroksinen ja omaleimaisen epäpuhdas äänimaailma – ja tunne siitä, että nyt mennään täysin omilla ehdoilla. Mikään ei tunnu pakotetulta. Yhtyeellä on ihailtava kyky pysytellä omalla mukavuusalueellaan vaikuttamatta silti taantumukselliselta. Hot Sauce Committeella ei ole mitään uutta tai tuoretta, mutta se kierrättää tuttuja Beastie-elementtejä taitavasti ja ehdottoman viihdyttävästi.
Lyriikoista ei saa pääasiallisesti selvää, niin paksu on nokkelilla sampleilla, synakuvioilla ja kohinalla kuorrutettu äänimatto. Ei haittaa, sillä oleellinen tiivistyy ihanan retroihin iskulauseisiin. ”We got a party on the left, a party on the right / we gonna party for the motherfucking right to fight”, ja niin edelleen.
Raitojen eliittiä on nettiin jo pari vuotta sitten vuotanut, levylle ehostettu Too Many Rappers, jolla käy riimittelemässä Nas – saman kylän poikia. Vieras ei nyt tiputa tappavia laineja, mutta nelikon vuoropuhelu pitää biisin hienosti kasassa.
Parasta on se itseironian terä, joka pitää kolmikon pinnalla, vaikka nuoret mc:t yrittävät keulia edelle. Yhtye ei yritä ratsastaa muoti-ilmiöiden aallonharjalla tai korjata ilmaisuaan uusien fanien toivossa. Ja miksipä yrittäisi, kun vaarit selättävät vaivatta valtaosan tämän päivän hiphop-sensaatioista. ”Oh my God, just look at me / grandpa’s been rappin’ since ´83”.
Arvio on julkaistu Rumbassa 7/11. Lue Steen1:n tovi sitten julkaistu artistiarvio tästä.
Kumpi kriitikoista ylistää osuvammin? Kuuntele levy Spotifysta.