Arviossa Huge L: Kelopuu – ”Oivallusten lisäksi teksteistä löytyvät myös levyn suurimmat hudit”

”Tunnelmallinen ja tasokas levy saattaa hyvinkin olla miehen tuotannollisesta havumetsästä edukseen erottuva komea ja kunnioitusta herättävä kelopuu”, kehuu Mikael Helenius arviossaan.

Teksti: Mikael Helenius, kuva: Monsp

Huge L: Kelopuu – Pohjolan molli
Monsp

Melankolialta maistuvaa hyvää räpäytystä.

Suomirapin grand old maniksi jo tuotteliaisuudellaan lukeutuva Huge L operoi toistamiseen kansallismielisen Pohjolan Molli -lisänimensä alla. Melankolisten biittien päälle löytyy onneksi paljon muutakin kuin kotimaan sielunmaisemien luotaamista.

Levyn alkupuoli kiehtoo sirpaleisessa impressionismissaan. Villejä mielikuvia viljelevät säkeet kuitenkin väistyvät pian perinteisemmän rap-ilmaisun tieltä. Kertosäkeiden myötä levyn teematkin selkiytyvät.

Tasokkaiden taustojen sijaan pääosassa on räppäri itse. Oivallusten lisäksi teksteistä löytyvät myös suurimmat hudit: artistilla on pahana tapana langeta tympeään tyhmille naljailuun ja omien ajatusten väkinäiseen pönkittämiseen. Näitä vikoja löytyy loppuvaiheilta, jolloin synkistely käy jo unettamaan. Onneksi likaisesti groovaava Suojatiellä herättää ja vie mukanaan. Viimeinen nuotiolaulu miellyttää päätöksenä, vaikkei herätäkään vahvoja mielikuvia.

Tunnelmallinen ja tasokas levy saattaa hyvinkin olla miehen tuotannollisesta havumetsästä edukseen erottuva komea ja kunnioitusta herättävä kelopuu.

Arvio on julkaistu Rumbassa 5/11