Aurinkoista ja letkeää musiikkia sekä déjà vu -ilmiö sekavassa paketissa.
Debyyttialbuminsa julkaiseva nuori europpalais-nigerialainen laulajatar, a:lla alkava kolmikirjaiminen nimi, Pohjoismaista löytyy räppärikaima, juurevassa musiikissa on vaikutteita vähän sieltä sun täältä, promokuvissa poseerataan kitara kainalossa rautatiekiskoilla – kuulostaako oudon tutulta? Viime keväänä meillä oli Ayo, tämän kevään tulokas on Asa (äännetään ”asha”).
Ayon tapaan Asan musiikin lähtökohtana on perinteinen nainen ja kitara -asetelma, jonka pohjalta tehdyssä musiikissa on elementtejä niin folkista, popista, soulista, reggaesta kuin afrostakin. Monipuolisuus on ihan mukava piirre, mutta olo alkaa olla varsin sekava, kun ensin kuulee ehtaa reggaeta (Fire on the Mountain), sitten harrasta etnolaulelmaa, jota varten kielikin vaihtuu (Eyé Àdabá), jonka jälkeen vuorossa on vielä hiphopin rytmejä ja urbaania sykettä (No One Knows).
Asa vaikuttaa kärsivän päättämättömyydestä ja identiteettiongelmista. Vähän kuin kokki mättäisi samalle lautaselle sushia, maissipuuroa, hapankaalia ja rommimarinoituja ananaksia.