Athletea riivaa kolmannen levyn kirous.
Beyond the Neighbourhood tuo vahvasti mieleen Coldplayn X&Y:n. Mielleyhtymä johtuu suurimmaksi osaksi levynkansien yhtenevästä geometrisestä ilmeestä, mutta kuunneltuani Athleten uusinta tarkemmin huomaan yhteyksiä löytyvän enemmänkin.
X&Y löi Coldplayn kohdalla sen surullisenkuuluisan viimeisen naulan oman faniuteni arkkuun, ja samoin tuntuu käyvän tämän brittiyhtyeen kolmannen levyn äärellä.
Albumi alkaa kauniin melankolisella instrumentaalikappaleella In Between 2 States, joka herättää pienen uteliaisuuden jatkoa ajatellen. Kappaleet ovat arvattavan kauniita ja haikeita. Erityisesti Tokyo ja Flying Over Bus Stops tempaavat mukaansa ja muistuttavat yhtyeen Vehicles and Animals -debyytin lämmöstä. Levyä kauttaaltaan leimaava alakuloisuus estää kuitenkin innostumasta.
Athleten rakastettava lapsellisuus ja ilo ovat jääneet kyydistä matkalla naapuruston tuolle puolen. In The Library -biisissä lauletaan kauniisti, että ”I love it when we touch”, mutta muuten koskettavuus jää melko minimiin.