Hassua mutta hahmotonta j-rockia.
Näyttäisi siltä, että j-rockista on muotoutumassa suomalaisten puberteettiteinien uusi fanituskohde. Tilannetta ei ole vaikea uskoa – ovathan japanilaiset visual kei -artistit yhtä imagokeskeisiä kuin kotimaamme ylipukeutuneet pandarockarit. Onko imago siis tärkeämpää kuin musiikki? Ayabien kohdalla näin näyttäisi olevan.
Osakasta tuleva Ayabie on neljän japsitytön muodostama visual kei -yhtye, jonka tekemisissä ei lyhyesti sanottuna ole mitään järkeä. Bändin kakkosalbumi Virgin Snow Color (selittäisikö joku, mitä tämä nimi tarkoittaa?) on useaan eri suuntaan poukkoileva kokonaisuus, joka koostuu sekä raskaasta riffimätöstä että keijukaismaisesta söpöilystä.
Nimibiisi ja Mefish No Uta ovat herkkiä pianoballadeja, Lapis Lazuli pistäytyy punkrockin kynnyksellä ja 0010 heittäytyy silkaksi heviksi. Oikein toteutettuna konsepti saattaisi toimiakin, mutta siihen tarvittaisiin röyhkeämpää asennetta, lihavammat soundit ja pätevämpi vokalisti.
Jos japanilaiset yhtyeet kiinnostavat, suosittelen tutustumista tokiolaiseen Thee Michelle Gun Elephantiin. Bändi on jo haudattu, mutta yhtä kieroa ja räkäistä japsigaragepunkkia ette tule muualta löytämään.