Seattlelainen indiesuosikki on saanut aikaan kolme loistavaa albumia kuudessa vuodessa. Tomi Nordlundin mukaan uusi Infinite Arms on paikoitellen niin klassisen kaunista poppia, että melkein itkettää.
Band of Horses: Infinite Arms
Columbia
Seattlelainen indiesuosikki Band of Horses ei petä. Uutuuslevy Infinite Arms hurmaa heti kättelyssä heleänraikkaalla soundimaailmallaan. Itse lauluissa on aavistuksen enemmän preeriaa kuin ennen, mutta samalla levy kuulostaa bändin tähän asti kepeimmältä ja lennokkaimmalta tuotokselta.
Heleiden stemmalaulujen kuljettamat kappaleet hellivät korvaa. Levyn avaavassa Factoryssa valloittava jousikuvio yhdistyy Breadin Guitar Mania muistuttavaan laulumelodiaan.
Toisiaan seuraavat Blue Beard, On My Way Back Home ja nimikappale ovat puolestaan niin klassisen kaunista poppia, että melkein itkettää. Ja tuskin Compliments-singleä parempaa kevätpoppia tänä vuonna tarjoillaan.
Vertauksista My Morning Jacketin ja The Shinsin kaltaisiin yhtyeisiin Band of Horses ei pääse vieläkään. Omaperäisyyden puute ei kuitenkaan tässä tapauksessa tunnu rankaisun arvoiselta rikkeeltä. Pikemminkin yhtyeen voisi sanoa edustavan tiettyä, vähitellen vakiintunutta soundia.
Kolme loistolevyä kuudessa vuodessa – ei lainkaan hassumpi saldo yhdelle yhtyeelle.
Teksti: Tomi Nordlund, kuva: Christopher Wilson
Arvio on julkaistu Rumbassa 6/10.