Zombit heräsivät hetkeksi koomastaan.
Vuoden 1983 Burning from the Inside jäi tämän mustahuulien kunkkuyhtyeen viimeiseksi levyksi. 25 vuoden jälkeen Bauhaus nousi vampyyrien tavoin haudastaan ja vietti studiossa 18 päivän bakkanaalit, vain hajaantuakseen jälleen omiin kammioihinsa.
Levy kuulostaa äkkiä roiskaistulta studioliveltä. Se on tavallaan hyvä, sillä bändin soundi on tehokas ja kalsea tunnelma on edelleen tallella Peter Murphyn kohtalokkaasta saarnaamisesta puhumattakaan. Epäilemättä tämä on fanien mieleen.
Toisaalta biiseissä ei ole kauheasti ideoita, ja sovitusten simppeliys saa albumin kuulostamaan itseään toistavalta ja turhan monotoniselta. Totuuden nimessä on sanottava, että yhtye on aina ollut parhaimmillaan singleillä.
Levyltä toki löytyy ihan kelpo esityksiä, kuten luetteloiva Too Much 21st Century, In the Flat Fieldin mieleen tuova Adrenalin, International Bulletproof Talent ja kirkkomessu Saved, mutta etenkin jälkipuolella on varsin yhdentekevää materiaalia. Levätkää rauhassa, Bauhaus.