Limppari-kitaristin yhdeksän tuuman kynnet yrittävät raapia täydellistä ympyrää.
Wes Borland ei tainnut olla ihan omimmalla alueellaan Limp Bizkitin lippismetallia soittamassa. Taannoinen Big Dumb Face -bändinsä oli melkoista hämmennystä, ja nyt mies maalaa tummaa sielunmaisemaa kitaran lisäksi mikrofonin ääressä.
Tovereina on alan miehiä, kuten Nine Inch Nailsin Danny Loehner ja muun muassa A Perfect Circlessä soittava rumpali Josh Freese. Kun mukana yhtälössä on myös äänimies Josh Eustis, projekti on ilmeisen vakavasti otettava.
Kiekko kuulostaakin ihan vakuuttavalta, mutta hämmentävää kyllä, osuu sekä musiikillisesti että ilmaisunkin osalta miltei täydellisesti soittokavereiden pääbändien välimaastoon. Se ei sinällään ole huono juttu, koska ote on napakka ja yleisfiilis pysyy johdonmukaisen ahdistuneena. Pitkälinjaiset perkussiivisuutta, säpättelyä ja hönkivää laulua tursuvat biisitkin ovat ihan päteviä, joskaan eivät ikimuistoisia.
Levyn tyylillinen ennalta-arvattavuus syökin ilmaisun tehoa vastaanottajapäässä melkoisesti. Miksi kuuntelisin Black Light Burnsia ennemmin kuin Nine Inch Nailsia tai A Perfect Circleä, jotka kuitenkin tekevät tämän paremmin. Tähän kysymykseen on vaikea löytää vastausta Cruel Melodysta, vaikka se onkin periaatteessa ihan kelpo tekele.