Erittäin hyvä muttei täydellinen.
Black Lipsiä on vaikea syyttää itsensä toistamisesta. Vaikka atlantalaisyhtyeen neljäs studioalbumi Good Bad Not Evil ei sisällä ainuttakaan radikaalia yllätysmomenttia, lopputuloksessa ei ole juuri mitään moitittavaa. Minkä sille nyt herranjumala mahtaa, jos sattuu olemaan synnynnäinen nero? Ainakaan Black Lips ei ole lähtenyt seuraamaan uuden Vice-levy-yhtiönsä muovista, indie-trendikästä ja söpöille urbaanipenskoille suunnattua tienviittaa.
Good Bad Not Evil on ennen kaikkea hauska levy. Oli kyseessä sitten Veni Vidi Vicin lakoninen garagepunk tai Navajon intiaanicountry, Black Lips hoitaa homman kotiin sopivalla sekoituksella tyylitajua, itseironiaa ja näkemystä. Kun on tarpeeksi humoristinen ja nokkela, voi tehdä biisin vaikkapa sellaisesta aiheesta kuin How Do You Tell a Child That Someone Has Died.
Soundillisesti Good Bad Not Evil on aiempia Black Lips -tuotoksia kirkkaampi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Black Lips olisi vaihtanut tuhnuisen tavaramerkkisoundinsa viilattuun hi tech -tuotantoon. Päinvastoin. Nämä neljä häiriintynyttä eläintä sen kun parantavat osaamistaan.