Boards of Canadan paluulevy oli odotettu tapaus konemusiikin ystäville – lunastiko levy odotukset?

”Boards of Canada toimitti sitä, mitä odotettiin: yli tunnin analogisia syntikkasoundeja, melankolisia melodioita, tummasävyistä elektrotunnelmointia ja rupisia rytmejä”, kirjoittaa Marko Ylitalo arviossaan maineikkaan IDM-duon uutuuslevystä.

Teksti: Marko Ylitalo, kuva: boardsofcanada.com

Boards of Canada: Tomorrow’s Harvest
Warp

Musiikkia kuvitteellisiin dokumentteihin.

Ellei levykauppapäivän salamyhkäistä vinyyliä lasketa, skotlantilaisen Boards of Canadan edellinen julkaisu tuli vuonna 2006. Nine Inch Nails -henkinen koodikampanja povasi neljättä studioalbumia, jonka YouTube-kertajako vahvisti.

Fanit hyrisevät tyytyväisinä, sillä Michael Handison ja Marcus Eoin toimittivat sitä mitä odotettiin: yli tunnin analogisia syntikkasoundeja, melankolisia melodioita, tummasävyistä elektrotunnelmointia ja rupisia rytmejä.

Diggaria kriittisempi kuuntelija saattaisi kummastella, eikö duo ole keksinyt mitään uutta kuluneiden vuosien aikana. Valtaosa levyä odottaneista suhtautunee lopputulokseen silti samanlaisella yltäkylläisellä mielihyvällä kuin sitä säröpedaaliseurakuntaa, joka syleili My Bloody Valentinen paluulevyä.

Levyn lähestyttävyys hämää siinä mielessä, että Boards of Canadalle tyypilliseen tapaan jokainen uusi kuuntelukerta paljastaa lisää sävyjä monotoniseksi toisinaan muljahtavasta äänimassasta. Tuo piirre myös pitää albumin linjakkaassa Boards-jatkumossa.

Arvio on julkaistu Rumbassa 6-7/13.