Lauluja hämärästä metsästä.
”Jos haluaa purkaa epäonnistunutta suhdettaan kokonaisen albumillisen verran, kannattaa ostaa kitara ja mennä mökille.” Näin on viisaampi mies sanonut. Nimellä Bon Iver levyttävä Justin Vernon otti opista vaarin ja teki juuri niin. Levy julkaistiin pari vuotta sitten 500 kappaleen painoksena, ja on sitä asti kerännyt mainetta outona mutta virheettömänä levynä.
Levyn mielikuvitusta kutkuttava syntyhistoria on ruodittu jo useammalla foorumilla, mutta toistetaan ne pakolliset: metsästysmökki Wisconsinin erämaassa, itseammuttua peuranlihaa ruoaksi ja vanha moniraitatallennin, jolle tarttuu 9 laulua elämän tärkeimpien unelmien, kuten bändin ja pitkän parisuhteen romuttumisesta.
Kaiken hypetyksen jälkeen on ilo huomata, että For Emma, Forever Ago on juuri niin hyvä levy kuin on annettu ymmärtää. Kappaleet ovat vähäeleisiä, ja moniääniset lauluharmoniat kutoutuvat kuin seitit hiljaa näppäillyn akustisen kitaran ylle. Sanoitukset ovat viitteellisiä ja abstrakteja hieman samalla tavoin kuin Richard Bucknerilla.
Kiirastulessa vaikeroiva Prince, Will Oldham hauraimmillaan ja gregoriaaninen monilaulu tulevat mieleen vertailukohtina, mutteivät millään tavoin tee oikeutta tälle poikkeukselliselle levylle.