Kikkailevaa 2000-luvun performanssi-indietä lapsille.
Tämä kanukkikolmikko edustaa juuri sellaista 2000-luvun indietä, jota olen aina pitänyt rasittavana. Se on venkoilevaa, yli-innostunutta kikkailua ja hassuttelevaa outoilua joka kuulostaa lapsille suunnatulta. Onhan se kiva, kun koko ajan tapahtuu jotakin jännää ja vähän väliä huudellaankin hassusti.
Onneksi äimistynyt korva myös löytää tästä värikylläisestä lallattelusta positiivisia seikkoja, kuten aurinkoisia melodioita ja oivallisesti välittyvää musisoinnin riemua. Mikä ihmeellisintä, ärsyttäviäkin elementtejä oppii sietämään.
Osa kappaleista kuitenkin tuntuu itseisarvoisen kulmikkailta ja tarkoituksellisesti ympyrää epileptisesti nytkyviltä. Silti esimerkiksi Hummingbird naksuu ja lonksuu melkoisesti, mutta sen pelastaa ihan oikea, vetävä bändisoitto. Toki se kikkailukin
välillä on ihan mukavaa, mutta lopulta on kivempi, kun musa etenee johonkin suuntaan.